 | |||
Johdatuksen sivumakua (8.6.2011)
Monesti tulee tokaistua arjen pikkuasioiden sujuessa tai jonkin suunnitelman onnistuessa, että mukana on ”johdatuksen sivumakua”. Uskon silmälaseilla elämää katseleva näkee Jumalan ohjauksen siellä, missä jonkun toisen mielestä on ollut vain hyvää tuuria tai sattumusten summaa.
Vaikka uskovaisen ei tarvitsekaan rukoilla kaupan maitohyllyn edessä jumalallista johdatusta sinisen ja punaisen purkin välillä arpoessaan, kristitylle kokemus Jumalan johdatuksesta on yksi hengellisen elämän peruspilareista.
Ilman kokemusta johdatuksesta meiltä häviävät helposti suunta ja päämäärät ja tulemme alttiiksi olosuhteille; elämä muuttuu lastuksi laineilla, jota sattuman tuulet heittelevät. Pelkkä illan uutislähetyksen katsominen uhkakuvilla sodista, luonnon onnettomuuksista ja taloudellisesta epävarmuudesta riittää kyseenalaistamaan elämän mielekkyyden. Kirjailija ja teologi Henri Nouwen onkin osuvasti todennut: ”Jaksaakseen suunnitella tulevaisuuttaan ihmisellä on oltava tieto elämän jatkuvuudesta, sen merkityksestä ja toivo tulevaisuudesta”. Kristitylle tietoisuus Jumalan rakastavasta läsnäolosta paitsi antaa perusturvallisuuden, on myös avain opetuslapseuteen. Joissakin kristillisissä piireissä ollaan hyvinkin arkoja puhumaan mistään yliluonnollisesta johdatuksesta ja pikemmin varoitellaan ”kokemuskristillisyydestä”. Uskonelämää ei pidäkään rakentaa ”hurmoshetkien” varaan. Kuitenkin ilman elävää suhdetta ja Jumalan ohjaukseen heittäytymistä usko on vain passiivista dogmin totena pitämistä ja oppirakennelman tukemista. Itse asiassa helluntain yksi perusmerkitys on siinä, että Pyhä Henki tuli maailmaan antamaan uskoville vakuutuksen heidän elämänsä ainutkertaisuudesta, Jumalan rakkaudesta ja johdatuksesta. Olen monesti ajatellut tässä yhteydessä opetuslapsia ja alkukirkon apostoleja. Ilman vahvaa kokemusta Jumalan läsnäolosta ja Pyhän Hengen ohjauksesta arasta joukosta ei olisi kasvanut vainot ja vastoinkäymiset kestäviä ilosanoman julistajia. Jumalan työtoverina toimiminen edellyttää Jumalasta tietämisen lisäksi siis ennen kaikkea hänen tuntemistaan. Jeesuksen seuraaja ei ole maailmassa toteuttamassa omia tarkoitusperiään, vaan olemme ”luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10). Monen Raamatun vaikuttajan henkilöhistoria todistaa tästä päämäärätietoisuudesta. Arkielämänsä keskellä Aabraham, Iisak ja Jaakob tiesivät toteuttavansa suurempaa tehtävää kuin karjankasvatus, ja Daniel, Joosef ja Ester puolestaan ymmärsivät olevansa asetettuina korkeisiin virkoihinsa Jumalan suunnitelman toteuttamiseksi. Johdatus ei ole uskonsankareiden erioikeus. Jumalalla on jokaisen elämälle suunnitelma, jonka todeksi eläminen antaa syvimmän tyydytyksen. Koripallopelin termein voisi sanoa, että armoon nojaten ota haltuun ja pelaa oma paikkasi elämän pelikentällä! Sari Essayah Kirjoittaja on europarlamentaarikko ja oto-evankelista
| |||
 | |||
