Sisältö » Kolumnit

”Ja me uskomme tulevaisuuteen…”

Pääsiäinen pysäyttää. Ihmiskunnan historiassa ei ole ollut muuta niin vaikuttavaa tapahtumaa kuin Jeesus Nasaretilaisen kuolema ja ylösnousemus. Se on kuin Jumalan suuri Restart – uudelleen käynnistysoperaatio. Kristus vei syntisen ihmisen tien päätökseen omassa kuolemassaan ja avasi uuden ihmisyyden mahdollisuuden ylösnousemuksessaan. Kristuksessa ihminen sai uuden alun ja uuden toivon: ”Katso uudeksi minä teen kaiken.”

Kristuksen ylösnousemus ei johda vain uuden odotukseen tulevaisuudessa, vaan siinä annettu toivo koskettaa meitä myös vuonna 2009. Uudeksi tekeminen on jo alkanut. Siinä, missä Kristuksen henki saa tuoda elämää ja vaikuttaa hyvää hedelmää, tulevan maailman ajan todellisuus kohtaa meitä jo tänään. Käsityksemme ylösnousemuksen antamasta tulevaisuuden toivosta vaikuttaa siihen, kuinka elämme tässä ja nyt. Mutta johtaako ylösnousemuksen antama toivo meitä palvelemaan tätä maailmaa vai pakenemaan sitä?

Otan kaksi epätavanomaista esimerkkiä. Mikä on reaktiomme maailmanlaajuisen talouskriisin keskellä? Odottelemmeko vain milloin se pedon merkki tulee ja milloin pääsemme toivottavasti sitä ennen tästä sotkusta pois?

Vai onko meillä Jumalan kansana, jonka elämä ei ole sidottu vain tämän maailman todellisuuteen, jotain tarjottavaa talouskriisissä vastausta vaille olevalle maailmalle? Voisiko ylösnousemusvoimassa elävä seurakunta näyttää tietä parempaan tulevaisuuteen mallintaen oikeaa suhdetta työhön ja rahaan? Sapatin lopullista täyttymystä odottaessamme sen periaatteelle olisi tarvetta myös tässä jatkuvasti lisää ahnehtivassa ajassa. Sapatin lahja rauhoittaa tahtia ja ohjaa tyytyväisyyteen.

Entä luonto? No, mutta kun kaikki kuitenkin palaa ja me lopulta siirrymme muihin maisemiin. Mutta entä jos Kristuksen ylösnousemus onkin takuu koko luomakunnan uudistamisesta? Iankaikkinen elämä ei ole kuolemattomien sielujen juhlaa taivaallisessa kultakaupungissa, sen sijaan tulevaisuutemme toivo on varmuutta Luojamme uskollisuudesta luomaansa maailmaa kohtaan.

Kristuksen ylösnousemus oli ruumiillinen. Meidän toivomme on ruumiin lunastus sekä koko luomakunnan uudistus. Ilmestyskirjan loppuhuipentuma koittaa, kun Jumalan taivas tulee alas uudistetun luomakunnan keskelle! Jos tällä luomakunnalla on Jumalalle todella iankaikkista merkitystä, eikä vain kertakäyttöarvoa, tulisiko kristityn suhde luomakuntaan heijastaa samaa?
Totta, rauhaa ei synny ihmisvoimin, eikä ekologista kriisiä ratkaista ihmisneuvoin. Jumala viimeistelee aloittamansa lunastustyön täydellisesti. Mutta hän on kutsunut meidät työtoveruuteensa sekä todistamaan tulevasta jo tässä maailmanajassa. Kristuksen ylösnousemuksen todistaja voi suojella luontoa ilman epätoivoa. Saattaa olla, että se herättää mielenkiintoa ja kyselyä toivomme perustuksesta:

”…sillä uskomme Vapahtajaan!”


Samuel Tedder


Kirjoittaja on lähtöisin Jyväskylästä, mutta opiskelee tällä hetkellä Vancouverissa Regent Collegessa ja palvelee osa-aikaisesti pastorina suomalaisessa helluntaiseurakunnassa.