 | |||
It’s all about relationships (13.8.09)
Monien vaihtoehtoisten elämäntapojen maailmassa omaa ideologiaansa ei halua tuputtaa ystävilleenkään.
Jokin aika sitten Ylen Ykkösellä haastateltiin kirjailija Pauliina Sutta hänen romaanistaan Pyramidi.
Kirja kertoo verkostomarkkinoinnista ja ihmissuhteiden hyödyntämisestä tai hyväksikäytöstä, jotta kaupaksi saadaan tietynlaisia astioita, kynttilöitä, mausteita tai silkkaa rahaa liikeidean muodossa. Hommaan vaaditaan tuttavien verkostoa, ja tuttavia lähestytään kuten parhaita ystäviä. Heidät kutsutaan kahville tai jopa syntymäpäiville, mutta ystävyyden uudistamisen sijasta tarkoitus onkin myydä tuttavalle liikeideaa ja rahan poikimista pienellä panoksella. Kyseessä on kirja pyramidihuijauksista, mutta en ota nyt kantaa niihin sen syvemmin. Sen sijaan radiohaastattelussa luetut kirjan katkelmat muistuttivat toisenlaisia kaupusteluyrityksiä, joihin olen vuosien varrella törmännyt. Tätä samaa tekniikkaahan on käytetty meidän tuotteemme myymisessä. Räikeimmillään ihminen kutsutaan juuri jonkun toisen tapahtuman varjolla kotiin tai rukoushuoneelle. Tuttavuuksia kehotetaan käyttämään hyväksi, jotta potentiaalisia ostajia saadaan paikalle. Ja kun heidät on saatu houkuteltua sohvalle tai penkkiin alkaa armoton tuotteen myynti. Jos asiat alkavat kiinnostaa, jatketaan myymistä. Ja jos käykin niin, että tuttava ei yrityksistä huolimatta pääse touhuun sisälle ja kääntää selkänsä, on syytä suunnata ponnistelut toisaalle. No, myönnän liioittelevani. Mutta tunnistan tuosta jotain itsestäni ja taannoisista epätoivoisista yrityksistäni viedä evankeliumia ystäville ja sukulaisille. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon, kun joku ystävä on heitä tilaisuuksiin pyytänyt. Ilmapiiri ja puheet ovat koskettaneet, ja Jumala on saanut kohdata ihmisen. Mutta tiedän myös tapauksia, joissa vuosien jälkeenkin muistetaan, että mukanaolo seurakunnan järjestämässä sählyturnauksessa johtikin lopulta pakolliseen kotikokoukseen, tai että joulujuhlassa joulua oli ainoastaan lasten esityksessä ja muuten tilaisuus ei poikennut kunnon herätyskokouksesta. Tuotetta on kyllä myyty, mutta ihmistä ei ole kohdattu. Ehkä puhun nyt jostain menneestä, jota ei nykyisin enää tapahdu. Ehkä haasteena ei ole enää evankeliointi ilman todellista ystävyyttä vaan ystävyys ilman evankeliumia. Monien vaihtoehtoisten elämäntapojen maailmassa omaa ideologiaansa ei halua tuputtaa ystävilleenkään. Sitä paitsi on turha yrittää mainostaa, että kaikki ongelmat katoavat, kun koitat Jeesusta – oma elämäkin todistaa, että samat kivut tässä kannetaan. Mutta onko tässä ytimessä sittenkin jotain, josta kannattaa kertoa, ja joka kohtaa ihmisen ilman noita edellä mainittuja ponnisteluja? Loppujen lopuksi kyse on suhteista – it’s all about relationships. Ihmiseksi tullut Jumala haluaa suhteen meidän kanssamme, ja me elämme täällä suhteessa toisiimme. Jotain jumalallista on jo siinä, että kuljemme täällä toistemme rinnalla, sillä siihen meidät on luotu. Ja tässä ytimessä on jotain, jota voi kaupata toisillekin. Elina Matila Kirjoittaja on Ison Kirjan opiskelija ja ammatiltaan sairaanhoitaja.
| |||
 | |||
