Herätysliike sairastaa (13.04.2011)

Kirjoittajan lähiomainen vietiin ambulanssilla sairaalaan pari vuotta sitten. Sairaskohtaus iski odottamatta, keskellä tavallista päivää.

Sairaalan odotustiloissa katsoin kun Yhdysvaltain presidentti piti virkaanastujaispuhettaan. Tuijotin ruutua tyhjin silmin. Jaoin tunteen, jonka jokainen omaisensa menettämistä pelännyt tai surun kohtaama voi ymmärtää: maailman tärkeimmät asiat tuntuvat yhdentekeviltä.

Alkuvuosi tarjoili ikävän faktan helluntailaisille: vaikka liike valtakunnallisesti laskettuna kasvaa varovaisesti, hieman enemmän kuin puolessa 240 seurakunnasta ei kastettu yhtään uutta jäsentä viime vuonna. Harmillista on se, että asiatilaan on havahduttu vasta nyt, vaikka se on ollut todellisuutta todennäköisesti jo vuosia.

Talvipäivillä Kuopiossa uutinen ei nostattanut yhtään julkista kommenttia. Olemme ilmeisesti sujut sen suhteen, että herätysliike sairastaa. Emme kykene liikkumaan, mutta olemme löytäneet hyvän asennon, jossa ei satu.

Diagnosoijasta riippuen herätysliike on joko ohimenevässä flunssassa (aaltoliikkeen näkijät), halvaustilassa (huolestuneet parempaan uskojat) tai saattohoitovaiheessa (toivonsa menettäneet).
Varovainen kasvu ja satunnaiset menestyksen hetket selittyvät pitkälti työllä, jota ovat tehneet yksittäiset uskollisten puurtajat. Omaa näkyä on viety sinnikkäästi läpi. Useimmiten herätysliike on pyrkinyt lähinnä jarruttamaan ja toppuuttelemaan heitä.

Hälytyskellojen soittelu tai tilanteen kauhistelu – menneisyyden muistelemisesta puhumattakaan – ei riitä eikä auta. Riviseurakuntalaiset ja uupuvat vastuunkantajat kaipaavat konkreettisia neuvoja, mitä juuri nyt tulisi tehdä.

Lääke herätysliikkeen ongelmiin on vanha ja tylsä: yksilön on nostettava oman seurakuntansa hyvinvointi sydämenasiaksi. Liikkeeseen vaikuttaminen valtakunnallisesti on mahdotonta, työ on tehtävä omassa piirissä, niiden ihmisten parissa jotka Jumala on lähelle uskonut.

Katse on siirrettävä pois helluntaiherätyksestä valtakunnallisena liikkeenä. Ajatukset on irrotettava kentän ristiriidoista. Katse tulee kohdistaa lähelle, omaan seurakuntaan.

Omat lahjat ja armoitus on otettava käyttöön itse, kukaan ei tule kotoa hakemaan palvelemaan muita. Jos ei itse jaksa tai pysty tekemään mitään, tulee kannustaa ja siunata niitä, jotka tekevät. Tavoitteena on oltava terve seurakunta.

Terveissä seurakunnissa oma väki saadaan koolle, ja joukkoon eksyy tasaisesti myös ulkopuolisia. Terveissä seurakunnissa lapsilla on hyvä kasvaa. Terveiden seurakuntien nuoret hakeutuvat opiskelemaan raamattukouluun, ja näitä terveiden seurakuntien kasvatteja lähetetään myös lähetystyöhön.

Terveessä seurakunnassa ei kytätä vaan kannustetaan, ei revitä vaan rohkaistaan. Terveessä seurakunnassa katse on huomisessa, ei eilisessä. Terveen seurakunnan kokouksesta kävijä lähtee aina voimaantuneena ja rikkaampana kuin tullessaan, ei väsyneempänä ja henkisesti yksinäisempänä.

Ja nämä terveet seurakunnat muodostavat terveen herätysliikkeen.

Anssi Tiittanen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimituspäällikkö, joka kirjoittaa kirjaa yksilön, seurakunnan ja herätysliikkeen voimavaroista.