 | |||
Arvopohdintaa (27.5.)
Jokainen on vastuussa viime kädessä omista valinnoistaan. Vaikka olisimmekin toisten kanssa eri mieltä arvovalinnoista, meidän tulee muistaa, että jokainen ihminen on Jumalan edessä yhtä arvokas ja ainutkertainen.
Olen viime aikoina miettinyt paljon arvoja ja eettisiä normeja. Niistä on keskusteltu paljon myös julkisuudessa, jopa eduskunnassa. Miten arvot, etiikka ja yksilön oikeudet tulee ymmärtää? Ja millainen toiminta on oikeaa tai väärää? Isoja kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Yksinkertaistaen voisi todeta, että kaikki riippuu ihmisestä. Siitä miten tai mihin hänet on kasvatettu – tai jätetty kasvattamatta. Entä miten tiede määrittelee arvoihin liittyviä käsitteitä? Agricolan mukaan sana arvo tarkoittaa arviota, arviointia. Arvot periytyvät kulttuureissa sukupolvilta toisille. Lisäksi arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään: moraalisiin ja ei-moraalisiin. Varsinaisia perusarvoja ovat esimerkiksi kauneus, puhtaus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, pyhyys ja moraalinen hyvä. Nämä ovat samalla lopullisia päämääriä, itseisarvoja, joihin päästään muiden hyvien asioiden avulla. Arvostettavia asioita eli kohdearvoja ovat puolestaan tavaroiden, taitojen, oppineisuuden, kunniamerkkien, terveyden, tieteiden, taiteiden ja muiden konkreettisten asioiden arvostaminen. Pidämme arvoina myös ihanteita, joita ovat muun muassa rehellisyys, nöyryys, ahkeruus ja tasa-arvoisuus. Arvoteoriaan liittyy läheisesti hyvyyden käsite. Siitä, mikä on hyvää, on puolestaan monia erilaisia käsityksiä. Etiikka tulee kreikan kielen sanasta ethos, joka tarkoittaa tottumusta ja tapaa, käyttäytymismallia. Etiikka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä, kuten oikeaa ja väärää käytöstä, hyvää elämää sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta. Tällaista tutkimusta kutsutaan myös moraalifilosofiaksi. Sana moraali eli siveys on johdettu latinan kielen sanasta mos. Moraali tarkoittaa yhteisön vallitseviin käsityksiin ja arvostuksiin perustuvia käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Tieteen syvällinen näkökulma pakottaa itse kunkin meistä miettimään arvojen soveltamista omaan elämään ja sen valintoihin. Henkilökohtaiset valinnat ja käyttäytymismallit määrittävät millaisia ihmisiä olemme. Ja tuleeko meistä arvojemme ja eettisten normiemme kautta lähimmäistemme tuomareita? Entä onko meillä oikeus tai velvollisuus tuoda julki omat näkemyksemme, joita pidämme hyvinä? Vai kuuluuko uskovien olla hiljaa? Entäpä jos yleisesti hyväksytty ja jopa lain tukema toimintamalli on ristiriidassa omien eettisten arvojemme kanssa? Meillä jokaisella on oikeus yksilöinä pitää omat arvomme ja eettiset normimme, joihin meidät on kasvatettu tai joita muuten pidämme hyvinä. Voimme tuoda ne myös tarpeen tullen julki. Toisaalta voimme olla veljiemme tai sisartemme ”vartijoina” ainoastaan pitämällä kiinni omista arvoistamme, eläen ja tehden valintamme niiden mukaan. Miranda Vuolasranta
| |||
 | |||
