 | |||
Armoa arjessa (25.11.09)
Helluntailaisuuden vahvimpana puolena ei perinteisesti ole ollut armon korostus. Enemmänkin esillä on ollut voimallinen ja voitokas elämä. Mutta jos uskonelämä ei rakennu armon varaan, vaarana on epäterve riittämättömyyden tunto.
Tyypillisenä nuorena ja innokkaana helluntailaisena elämäni esikuvia olivat – ja ovat edelleen – Jumalan miehet ja naiset. Halusin rakentua hengellisesti vahvaksi voidakseni olla Jumalan käytössä kokoaikaisessa hengellisessä työssä. Tuskailin kuitenkin usein omaa vajavuuttani, kun en voinut olla enemmän Jumalan käytössä niin kuin nuo valtavat esikuvani.
Erään kerran lääke-edustajan työpäivän päätteeksi saavuin hotellihuoneeseeni Kuopiossa. Koin suurta huonommuutta, enkä jaksanut edes rukoilla. Lösähdin vain sängylle ja katsoin televisiota. Lopulta sain itseni sängyn vierelle ja vuodatin sydäntäni Herralle. Se miten Hän vastasi, poikkesi suuresti niistä sadoista saarnoista, joissa oli kehotettu antamaan itsensä 110 prosenttisesti Jumalalle. Jeesus ilmestyi minulle näyssä (tähän asti elämäni ainoa näkykokemus). Hän lähestyi ovelta kirkkaudessaan ja kuninkuudessaan. Hänen läsnäolonsa oli majesteettisen varma ja vahva. Samalla kohtasin myös Jeesuksen rakastavan katseen. Hänen rakkautensa tunkeutui olemukseeni, eikä siihen liittynyt mitään reunaehtoja. Tiesin ja tunsin, että Hän rakastaa minua juuri tässä ja tällaisena. Tiedostin syvästi myös sen, että Hän tietää mitä tekee minun elämässäni. Minun oli vain luotettava Häneen. Ymmärrettävästi tuo kokemus muutti elämääni. Saarnoistani poistui kova sävy, ja löysin levon palvella Jumalaa sellaisena kuin olin. Yleisimmin Jumalan armo ei ehkä kosketa elämäämme yhtä järisyttävällä tavalla kuin edellä kerroin. Perheeseemme iski hiljattain sikainfluenssa. Arki on haastavaa täysaikaopiskelijan ja osa-aikaispastorin perheessä, joten sairastumiset vievät arjessa selviämisen äärirajoille. Kaiken tämän keskellä Jumalan armo tuli avuksemme uskovan perhelääkärimme kautta. Hän tekee lääkärin työtään ihailtavalla antaumuksella, tehden sen sydämestään niin kuin Herralle. Lääkitykset järjestyivät heti yhdellä puhelinsoitolla, ja rokotukset vielä pystyssä oleville lääkärimme hoiti toimistoaikansa jälkeen. Kun soitin hänelle sängyn pohjalta, hänen iloinen huumorinsa ja aito huolehtimisensa antoivat tilanteeseen levon. Olemme hyvissä käsissä Jumalan armon vaikuttaessa lääkärimme kautta. Olen joutunut viime vuosina tarkistamaan suppeaa käsitystäni uskon sankareista. Uuteen kunniaan ovat mielessäni nousseet ne henkilöt, jotka toimivat arjen keskellä Jumalan armon kanavina. Ne liikemiehet, sihteerit, hoitajat, lääkärit, pankkiirit, rakennusmiehet, opettajat ja kotiäidit, jotka ovat oppineet elämään armossa ja jakamaan sitä edelleen, ovat todellisia sankareita. Ehkä korkein kutsumus ei sittenkään ole kokoaikainen hengellinen työ, vaan kokonaisvaltainen kutsumus elää uskollisesti kussakin elämän hetkessä Jumalan armon kanavana. Samuel Tedder Kirjoittaja on Kanadassa asuva perheenisä, opiskelija ja osa-aikainen pastori.
| |||
 | |||
