 | |||
Aitous on vastustamatonta (22.7.09)
Eräs vanha lähetti kertoi meille nuorille lähetyskandeille kauan sitten, että hän ei koskaan halua tavata ihmisiä käännyttääkseen heitä, vaan siksi, että hänestä on mukava tavata ihmisiä. Sata ihmistä tuli uskoon hyvin lyhyessä ajassa näiden kohtaamisten kautta.
Kohtaamme elämämme aikana lukemattoman määrän ihmisiä. Näissä kohtaamisissa opimme uutta, virkistymme tai masennumme ja usein koemme syviä tunteita. Jokainen kohtaaminen on ainutkertainen, vaikka emme sitä aina sillä hetkellä ymmärrä. Eräs mielenkiintoisimmista tapaamistani henkilöistä on presidentti Nelson Mandela, jonka tapasin Sowetossa joitakin vuosia sitten. Olin odottanut, että rotusortoa harrastaneen hallituksen takia 27 vuotta vankilassa viettänyt vanhus suhtautuisi katkerasti valkoiseen mieheen. Siksi hämmästyin tuon monumentaalisen miehen asennetta: hän halusi katsoa elämässään eteenpäin eikä märehtiä menneisyydessä. Tapaamisesta tuli hyvä mieli, ja opin siinä hetkessä jotain merkittävää nöyryydestä ja aitoudesta. Mandelaa ei turhaan kutsuta ”anteeksiannoksi käytännössä”, sillä hän ei kanna kaunaa entisille vainoojilleen. Hän olisi vapauduttuaan ja valtaan noustuaan voinut rangaista vihamiehiään, mutta sen sijaan hän alkoikin rakentaa uutta Etelä-Afrikkaa entisten vastustajiensa kanssa. Tunsin kohtaavani hänessä ihmisen, jolla on kaunis sielu. Olen huomannut monien seurakunnan jättäneiden ystävieni kohdalla, että he eivät ole kyllästyneet Jumalaan, vaan kohtaamattomuuteen, avoimuuden puutteeseen ja ihmissääntöihin. Ovatko syyt olleet aina perusteltuja vai eivät, sitä on vaikea arvioida. Heille ne ovat kuitenkin olleet todellisuutta. Näiden ystävien elämässä on voinut olla jokin asia, joka on antanut aiheen toisille uskoville tuomita heidät. Syyttäjät eivät ole aina jaksaneet katsoa eteenpäin, vaan ovat näperrelleet menneisyyden virheiden kanssa. Usein kyse ei kuitenkaan ole ollut synnistä, vaan erilaisista tulkinnoista tai näkemyseroista. Jeesus oli äärettömän aito ja rehellinen kohdatessaan ihmisiä. Vaikka hän tiesi kohtaamiensa ihmisten tilanteet etukäteen, hän kohtasi heidät silti ilman ennakkoasenteita. Jotkut näistä ihmisistä olivat väsyneet uskontoon, joka oli tuominnut heidät tarkoilla säännöillään. Mestarimme oli kuitenkin kiinnostunut ihmisestä ihmisenä ja se oli ainutlaatuista. Kysyin kerran eräältä tiibetiläiseltä uskovalta, mikä hänet veti Kristuksen luokse. Hän kertoi kohdanneensa kristinuskossa rehellisen uskonnon, mikä oli koskettanut häntä syvästi. Hänen tapaamansa uskovat olivat olleet äärimmäisen rehellisiä ja aitoja. He olivat kohdelleet häntä ihmisenä, ei vain käännytyksen kohteena. Ja tuo aitous oli ollut vastustamatonta. Eräs vanha lähetti kertoi meille nuorille lähetyskandeille kauan sitten, että hän ei koskaan halua tavata ihmisiä käännyttääkseen heitä, vaan siksi, että hänestä on mukava tavata ihmisiä. Sata ihmistä tuli uskoon hyvin lyhyessä ajassa näiden kohtaamisten kautta. Seurakunta lähetti hänet lähetystyöhön, ja lähetyskentällä hänen työnsä seurauksena syntyi useita seurakuntia, koska hän oli ”vain” kiinnostunut tapaamaan ihmisiä! Olemmeko me aitoja ja kiinnostuneita ihmisistä heidän itsensä tähden? Jos olemme, sen aistii tänäkin kesänä kaikissa kohtaamistilanteissa. Satoi tai paistoi. Olli Pitkänen
| |||
 | |||
