Sisältö » Artikkelit

Tiukkaan ensitodisteoppiin sitoutuminen 
ei häiritse helluntaivaikuttajia (15.3.10)

Samalla kun Suomen helluntaiherätyksen yhdistykset ovat liittyneet helluntailaisiin kansainvälisiin yhteistyöelimiin, ne ovat sitoutuneet näiden opillisiin julistuksiin.

Maailman Helluntaiyhteisöllä PWF:llä, Euroopan Helluntaiyhteisöllä PEF:llä ja paikallisseurakuntapainotteisia helluntailiikkeitä kokoavalla World Assemblies of God Fellowshipilla on omat uskontunnustuksensa, joissa jäsenyhteisöt kertovat oppiperustastaan.

Tiiviydestä huolimatta tunnustuksissa esitetään joitakin Suomen helluntailiikkeen ainoaa virallista oppiasiakirjaa eli Helluntaiseurakunnan uskon pääkohdat -dokumenttia yksityiskohtaisempia teologisia näkemyksiä. Tällainen on muun muassa maininta siitä, että Pyhän Hengen kasteeseen liittyy ulkoisena merkkinä aina kielillä puhuminen.

Tätä niin sanottua ensitodisteoppia ei ole kirjattu vuoden 2001 Talvipäivillä julkistettuun Uskon pääkohdat -asiakirjaan. Viime vuosina muotoilun ehdottomuuteen on myös kohdistunut yhä enemmän kritiikkiä niin Suomessa kuin muuallakin. Osa teologisesti koulutetuista työntekijöistä on kokenut vaikeaksi perustella Raamatulla sitä, että kielilläpuhuminen olisi henkikasteen ainoa ja välttämätön merkki.

Fidan jalanjäljissä
Suomalaisia on osallistunut helluntaiherätyksen kansainvälisten yhteistyöelinten toimintaan 1940-luvulta lähtien. Yksi suomalaisedustajista on pitkään ollut Suomen Vapaan Ulkolähetyksen, nykyisen Fida Internationalin entinen toiminnanjohtaja Arto Hämäläinen.

Hänen mukaansa järjestöjen oppilauselmiin suhtautumista pohdittiin Suomen Vapaan Ulkolähetyksen piirissä erityisesti 1990-luvulla, kun järjestö haki World Assemblies of God Fellowshipin jäsenyyttä.

– Kävimme tuohon aikaan keskusteluja myös PEF:n ja PWF:n tunnustuksista. Missään niissä ei kuitenkaan nähty mitään, mihin ei voitaisi yhtyä.

Kun PEF ja PWF muuttivat rakennettaan 2000-luvun alkuvuosina, edustajuus siirtyi yksityishenkilöiltä Fidalle. Oppilauselmiin ei siinä vaiheessa enää palattu, ei myöskään tänä talvena, kun Talvipäivät päätti antaa edustustehtävän Suomen Helluntaikirkolle. Tiedottaja Esko Matikaisen mukaan kirkon hallituksessa tai eettis-opillisessa toimikunnassa ei ole käyty keskusteluja uskontunnustusten sisällöstä.

Fidan raivaamaa tietä omiin verkostoihinsa ovat viime vuosina liittyneet myös medialähetysjärjestö Avainmedia sekä Euroopan helluntailehtien yhteistyöverkostossa toimiva Ristin Voitto -lehti.

Kysely: alle neljännes 
opin kannalla
Iso Kirja -opisto liittyi Euroopan helluntailaisten raamattukoulujen yhteistyöelimeen EPTA:an 1990-luvulla. Opiston silloinen rehtori Veli-Matti Kärkkäinen ei nähnyt oppiasiakirjojen sisällössä ongelmia.

– Tämäntapaisten järjestöjen uskontunnustukset ovat aina suuntaa-antavia eivätkä sitovia, Fullerin teologisen seminaarin professorina viime vuodet työskennellyt Kärkkäinen sanoo.

Tänä talvena, kun lähetyskoulutustaan laajentanut Iso Kirja haki myös helluntailaisia lähetysjärjestöjä kokoavan PEM:n jäseneksi, oppikysymys oli esillä opiston johtokunnassa. Osaltaan keskustelun pontimena toimivat havainnot ensitodisteopin uudelleenarvioinnista maamme helluntailaisten keskuudessa.

Viime vuonna Ison Kirjan opinnäytetyötä varten tehdyssä, reilun 200 helluntailaisen näkemyksiä kartoittaneessa kyselyssä vain 24 prosenttia alle 50-vuotiaista vastaajista kannatti tulkintaa, että Pyhän Hengen kasteeseen liittyy aina kielilläpuhuminen. Se, että monet seurakuntien työntekijätkään eivät voi allekirjoittaa tätä näkemystä, on puolestaan ilmennyt muun muassa RV-lehden tekemissä kyselyissä.

Keskustelun jälkeen opiston johtokunta päätyi kuitenkin hakemaan PEF:n alaisuudessa toimivan PEM:n jäsenyyttä.

– PEF:n/PEM:n uskontunnustus edustaa perinteistä helluntainäkemystä enkä näe opillisia syitä olla sitä allekirjoittamatta, rehtori Pasi Parkkila toteaa.

”Kielilläpuhuminen hyvä pääperiaate”
Maailman ja Euroopan Helluntaiyhteisöjen lähetyskomissioiden puheenjohtajana toimiva Arto Hämäläinen muistuttaa, että vaikka yksittäisiä eriäviä näkemyksiä on Suomen helluntailiikkeen piirissä ollut jo pidempään, ei kielilläpuhumista Hengellä täyttymisen ainoana merkkinä ole aiemmin yleisesti kyseenalaistettu.

– Tämä on verrattain uusi ilmiö meillä.

Esko Matikaisen mukaan kansainvälisten oppiasiakirjojen ensitodistemuotoilun kanssa ”voidaan hyvin elää”.

– Kun olen jutellut asiasta PEF:n toimintaan osallistuvien muiden maiden edustajien kanssa, niin myöskään heistä kukaan ei ole pitänyt kattojärjestöjen uskontunnustuksia jäsenkirkkoja sitovina. Kielilläpuhumisen korostamista henkikasteen yhteydessä on lisäksi pidetty hyvänä päälähestymistapana, vaikka kaikkien tiedossa on ollut tapauksia, joissa uskovan kokemus ei ole mahtunut opin raameihin.  Ajatuksena on ollut, että meidän tulee opettaa tämän näkemyksen mukaisesti, mutta samalla hyväksyä se, jos Pyhä Henki päättää jossain tilanteessa toimia toisin.

Matikaisen mukaan Helluntaikirkon eettis-opillinen toimikunta joutuu tulevaisuudessa ottamaan ensitodisteoppiin kantaa, sillä yhteisön hallitus on antanut työryhmälle tehtäväksi Uskon pääkohdat -dokumentin lauselmien merkityksen avaamisen.

– Se prosessi jäi aikanaan kesken.







Jutussa mainituista opillisista asiakirjoista ovat luettavissa netissä:

PWF:n Statement of Faith

PEF / PEM Statement of Faith

WAGF Constitution and Bylaws

Helluntaiseurakunnan uskon pääkohdat






faktaa

Ensitodisteoppi

* Ensitodiste (engl. initial evidence) -opilla tarkoitetaan teologista näkemystä, jonka mukaan Pyhän Hengen kasteeseen liittyy aina jokin tai joitakin ulkoisia merkkejä, joista se on tunnistettavissa.

* Tunnetuimman ja rajatuimman näkemyksen mukaan tämä merkki on kielilläpuhuminen. Tätä tulkintaa ovat perinteisesti kannattaneet useimmat anglo-amerikkalaiset, pääosin valkoihoisista koostuvat helluntaiyhteisöt.

* Helluntaikentällä opetetaan myös muunlaisia ensitodisteopin muotoja. Yleensä silloin ajatellaan, että henkikasteeseen voi vaihtoehtoisesti liittyä myös esimerkiksi profetoimista tai hurmoskokemus.

(HS)