Telttojen valmistus ja teltoissa kokoontuminen on ikivanha itämainen ja raamatunaikainen perinne. Vanhassa testamentissa rakennettiin muun muassa telttamaja Jumalan kunnian ilmestymisen paikaksi. Sen tilalle tuli myöhemmin temppeli. Paavalin sanotaan harjoittaneen myös teltantekijän ammattia. Uusi testamentti ei kuitenkaan kerro, pitikö Paavali koskaan telttakokouksia.
Maamme helluntaiseurakunnat ovat alusta asti olleet innokkaita telttakokousten pitäjiä. Rukoushuoneita ja temppeleitä on rakennettu enemmän seurakunnan omia kokoontumisia varten, mutta kun on haluttu jalkautua kansan pariin, on menty myös isompiin tai pienempiin telttoihin. Teltat ovat herättäneet huomiota niin kaupunkien keskellä kuin pienten kylien laidoilla. Viime vuosikymmenen aikana helluntaiseurakuntien telttatyö on kuitenkin ollut hiipumassa, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
Konferenssi – telttatyön näytönpaikka
Kuusikymmentäviisi vuotta täyttävä Juhannuskonferenssi on ollut ja on edelleen helluntaiherätyksen telttajuhlaperinteen suurin näytönpaikka. Konferenssialueelle pystytetään kokonainen telttakaupunki: noin 8000 hengen juhlatelttayhdistelmä, lastenteltta, lounas-, kahvila- ja pitsateltat, missioteltta, ylistysteltta ja rukousteltta sekä muita pienempiä palvelutelttoja.
Suurtelttojen pystytys vaatii monikymmenpäisen talkoojoukon työpanoksen. Tulevaisuuden turvaamiseksi viime vuosina eri maakunnat ovat ihailtavasti ottaneet vuorollaan vastuun isojen telttojen pystytyksestä. Tänä kesänä pystytysväki saapuu Päijät-Hämeen seurakunnista.
Telttapalvelut – alansa ainutlaatuinen toimija
Telttatyön ammattiosaaminen on viime vuosikymmenten aikana keskittynyt opiston yhteyteen, jonka alueella konferensseja on järjestetty säännöllisesti: vuodesta 1983 alkaen Lehijärvellä ja vuodesta 1993 lähtien Keuruulla. Ison Kirjan Telttapalvelut tunnetaan tänään maamme ainutlaatuisena toimijana, joka valmistaa, vuokraa ja korjaa erilaisia telttoja. Telttapalveluiden tuotevalikoima sisältää niin putkirunkoisia toritelttoja kuin tuhansien istumapaikkojen suurtelttoja sekä erilaista kalustoa.
Samalla kun telttatyö on helluntaiseurakuntien omassa toiminnassa laskenut, se on noussut merkittäväksi työmuodoksi monissa kirkon herätysliikkeissä. Esimerkiksi Kansanlähetys on hankkinut käyttöönsä entistä suuremman kokousteltan, kun väkeä virtaa sen tilaisuuksiin. Myös muut tapahtumanjärjestäjät ovat löytäneet teltat kätevinä kokous- ja esittelytiloina.
Seurakuntien telttatyön taantuessa myös telttamestarit ovat käyneet vähiin. Ison Kirjan telttamestareiden lisäksi hyvin harvat kykenevät ohjaamaan esimerkiksi 500 hengen teltan pystytystä. Opistolla onkin tarjottu parin viime vuoden aikana erityistä telttamestarikoulutusta, mutta osallistujia ei ole vielä ilmaantunut riittävästi. Toivottavasti maakunnallisten teltanpystyttäjien joukosta löytyy henkilöitä, joita telttamestariksi kehittymisen ”kärpänenkin” puraisee.
Teltoista uusi rysä?
Rick Warren viittaa kirjassaan Päämäärätietoinen seurakunta (Aikamedia, 1999) Jeesuksen vertaukseen ihmisten kalastamisesta ja toteaa, että kalastajan on osattava käyttää sopivia vieheitä. Voitaisiinko seurakunnissa virittää perinteistä telttatyömuotoa uudelleen – palaamatta sen enempää 70-luvun telttakokouksiin? Voitaisiinko esimerkiksi ohjelmaformaattia uudistaa ajankohtaisella tavalla tinkimättä sanomasta, tehostaa tiedotusta ja parantaa palveluja? Voisiko teltta olla edelleen sellainen rysä, johon kala ui?
Sitä kannattaa vielä kokeilla.
Marko Halttunen
Kirjoittaja on Iso Kirja ry:n johtaja
