 | |||
Telttatyö – katoava toimintamuoto? (17.9.09)
Yhteiskunta on muuttunut rajulla tempolla ja niin myös ihmisten ajankäyttö ja intressit. Toimintaa, tapahtumia ja erilaisia ärsykkeitä tarjotaan tämän päivän ihmisille joka puolelta. Valkoinen teltta kylän laidalla ei olekaan enää nähtävyys tai kesän kohokohta.
Kesäisin valkoinen teltta kylän laidalla oli vielä 1980-luvulla tuttu näky. Teltasta kaikuivat hengelliset laulut ja koskettavat kertomukset uskoon tulosta. Polkupyöriä ja autoja oli teltan ulkopuolella joskus suuriakin määriä. Jollakin paikkakunnalla telttakokoussarja oli kyläläisille jopa nähtävyys, kesän kohokohta.
Yhteiskunta on muuttunut rajulla tempolla ja niin myös ihmisten ajankäyttö ja intressit. Toimintaa, tapahtumia ja erilaisia ärsykkeitä tarjotaan tämän päivän ihmisille joka puolelta. Valkoinen teltta kylän laidalla ei olekaan enää nähtävyys tai kesän kohokohta. Onko siis perinteinen telttatyö katoava ja turha toimintamuoto? ”Muisto menneiltä ajoilta” Edellä olevaan kysymykseen on erilaisia vastauksia, puolesta ja vastaan. Joillekin telttatyö on tunneasia, ja heille ei tule todellista kesää, jolleivät he saa osallistua kesän aikana edes yhteen telttakokoussarjaan. Toisille teltta tuo viestin menneisyydestä, vanhasta ajasta. Heidän mielestään se on aikansa elänyt työmuoto; hyvä toimintamuoto joskus, mutta liian vanhanaikainen nykypäivän tarpeisiin. Tänäkin kesänä järjestettiin eri puolilla Suomea monenlaisia telttatapahtumia. Pidettiinkö niitä vain joidenkin innokkaiden telttaihmisten rauhoittamiseksi? Oliko kyse kesän ”pakkopullan” syömisestä vai oliko tapahtumilla todellista tarvetta ja merkitystä? Elämä ja Valo ry on toiminut Suomessa jo 45 vuoden ajan. Telttatyö on ollut merkittävässä osassa koko järjestön historian ajan. Työmuodon uranuurtajina järjestössä ovat toimineet edesmenneet Olavi Lindeman ja Hemmi Hagert. Heidän lisäkseen toimintaa oli aloittamassa nuorena poikana Herman Blomerus, josta sittemmin tuli helluntaipastori. Pienten alkujen päivät Juhani Eriksson muisteli kerran erästä 1960-luvun lopulla pidettyä telttatapahtumaa. Kokouksen alussa havaittiin, ettei mikrofonille ollut telinettä. Köyhyys oli kekseliäs, ja mikin jalustaksi tuotiin heinähanko. Pienten alkujen päivästä on edetty eteenpäin, ja tänään saamme nauttia ja olla kiitollisia näiden pioneerien aloittamasta työmuodosta. Telttatyö on ollut Elämä ja Valo ry:n näkyvin ja toimivin työmuoto. Tänäkin kesänä telttatiimi kiersi kymmenellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Mutta onko se vain osa järjestön perinnettä ja sitä kuuluisaa ”pakkopullaa”? Telttatiimin, seurakuntien ja osallistujien palautteen pohjalta saamme gallupiimme joidenkin mielestä aivan yllättävän tuloksen: telttatyöllä on oma merkittävä tehtävänsä. Tapahtumat vetivät tänäkin kesänä puoleensa teltan täydeltä kuulijoita. Jollakin paikkakunnilla edes teltan penkit eivät riittäneet kaikille halukkaille. Telttatyöllä tuloksia Kesän tilaisuuksissa useat ihmiset löysivät Jeesuksen elämäänsä ensimmäistä kertaa, toiset uudistuivat ja saivat uutta intoa ja voimaa uskonelämäänsä. Toisaalta telttatyöllä oli myös vaikutusta seurakunnan sosiaaliseen elämään. Telttajuhlilla tavattiin ystäviä, saatiin uusia ja koettiin yhteishenkeä. Seurakuntalaiset saivat kokea, että yhteisellä ponnistuksella saadaan jotain aikaan. Näiden tulosten pohjalta voitaneen sanoa, että telttatyö ei ole turha toimintamuoto. Niitä seurakuntia, joissa työ on hiipunut, innostan ottamaan telttansa pois naftaliinista ja kokemaan, että telttatyö kannattaa. Rainer Lindeman Kirjoittaja toimii Huittisten helluntaiseurakunnan pastorina ja romanilähetysjärjestö Elämä ja Valo ry:n toiminnanjohtajana.
| |||
 | |||
