Protestanttien syrjintä Venäjällä unohdetaan (11.1.2012)

Länsimaiden median edustajilla, kristityillä ja poliitikoilla on yksi yhteinen piirre: he ovat miltei kokonaan unohtaneet etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen ongelmat Venäjällä, vaikka ne koko ajan lisääntyvät. He keskittävät huomionsa politiikkaan ja lukuihin – Vladimir Putinin Yhdistynyt Venäjä sai ”vain 49 prosenttia vaalien äänistä” – ja reagoivat siihen, kun kansa ryntää kaduille osoittamaan mieltään.
Samalla motiivien analysointi jää taka-alalle, mikä ajan mittaan voi lisätä jännitteitä.

artikkeli 

RAULI LEHTONEN


Syrjintä yleistä monissa tasavalloissa

Venäjällä on nykyään 20 miljoonaa muslimia. He ovat jättäneet erityisen leimansa noin kymmeneen Venäjän autonomiseen tasavaltaan, joissa islam on hallitsevana uskontona. Tämä on toisinaan johtanut suuriin poliittisiin vastakohtiin esimerkiksi Tatarstanin, Tšetšenian, Baškortostanin, Dagestanin ja Ossetian tasavallassa.

Erityisen vaikea on näiden alueiden evankelisten kristittyjen tilanne. Monien baptisti- ja helluntaiseurakuntien on ollut vaikea saada rekisteröintiä toiminnalleen, valtiollisia tiloja ei ole saatu kokouskäyttöön, kansallisia kieliä on vieroksuttu jumalanpalveluksissa. Kieltojen syyksi joskus sanotaan, että käännyttäminen on kielletty. Mutta kuka välittää, jos protestantteja vainotaan heidän uskonsa tähden?

Uskonnollisten vähemmistöjen syrjintää on myös tasavalloissa ja lääneissä, joissa ortodoksit ja buddhalaiset katsovat olevansa enemmistönä. Krasnodarin 5 000-jäseninen helluntaiseurakunta on joutunut useita vuosia kokoontumaan teltassa, koska heille ei ole ”löytynyt” muita kokouspaikkoja. Iževskin Filadelfia-seurakunnalla on yksi Venäjän moderneimpia kirkkoja, johon mahtuu yli 2 000 kuulijaa. Ongelmana on vain se, ettei sitä saa käyttää, koska viranomaiset asettavat helluntailaisille vaatimuksia, jotka ylittävät muille uskonsuunnille asetetut normit.

Nämä esimerkit osoittavat Venäjän siviiliyhteiskunnan joutuneen valtakoneiston jalkoihin. Kun länsimediat ovat ilmaisseet huolestumista Venäjän poliittisesta kehityksestä, Pohjoismaiden poliittiset päättäjät ovat karsineet humanitaaristen projektien tukirahoja kansalaisjärjestöiltä, jotka voisivat vahvistaa siviiliyhteiskuntaa naapurimaassamme sekä koko Venäjän demokraattista kehitystä.


Evankelisille seurakunnille suuri tarve

Virallisen tilaston mukaan Venäjällä asuu yli 160 kansallisuutta. Suurimmalta osalta heistä puuttuu mahdollisuus käydä omakielisissä hengellisissä tilaisuuksissa. Samaan aikaan Newsweek-lehti väittää Venäjästä tulleen maailman toiseksi suurin siirtolaisten vastaanottomaa. Noin seitsemän miljoonaa on muuttanut Venäjälle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, neljä miljoonaa ilman maahanmuuttolupaa. Kuka antaisi näille ihmisille toivon paremmasta tulevaisuudesta?

Lokakuussa 2011 Venäjän Helluntaikirkko lähetti yleisen esirukouspyynnön Habarovskin helluntaiseurakunnan jouduttua oikeuteen. Viranomaiset olivat päättäneet sulkea heidän kirkkonsa, koska siellä rukoiltiin sairaiden puolesta, laitettiin käsiä ihmisten päälle ja puhuttiin kielillä. Vetoomuksesta huokui huoli helluntailiikkeen juridisesta tulevaisuudesta. 

Miksi Suomen kirkot mieluummin suuntaavat katseensa kaukaisiin maihin, kun naapurimaamme kansalaiset ryntäävät kaduille ilmaisemaan epätoivoaan ja huoltaan tulevaisuudesta? Venäjän etniset ja uskonnolliset vähemmistöt tarvitsevat nyt kristittyjen tukea ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Artikkelin kirjoittaja toimii yhteiskristillisen Ljus i Öster -järjestön lähetyssihteerinä Tukholmassa.