Päihdetyön uusia suuntaviivoja (13.04.2011)

Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:ssä olemme pohtineet mahdollisuuksia laajentaa työtämme ennaltaehkäisevään päihdevalistukseen.

Pysähdyin kaupan pihaan. En noussut heti autostani vaan jäin etsimään ostoslistaa laukustani. Viereeni käveli horjuvin askelin nuorimies ja pyysi muutamaa euroa. Sanoin hänelle, että en anna kaljarahaa.


Seuraavaksi nuorimies aloitti melkoisen sotatanssin esittäen erilaisia uhkaavia liikkeitä ja eleitä. Esitys ei tuottanut toivottua tulosta. Niinpä hän ihmeissään kysyi: Kuka sinä olet, oletko uskovainen? Vastattuani myönteisesti mies muuttui. Edessäni oli nyt elämänsä raunioilla seisova itkevä ihminen, joka seuraavaksi kysyi: Voitko auttaa minua?


Puhummeko vain tekemättä mitään?
Samanlaisia tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia liikkuu keskuudessamme paljon. Mikä on meidän tapamme suhtautua heihin? Puhummeko suureen ääneen alkoholin kielteisistä vaikutuksista tekemättä kuitenkaan mitään. Kierrämmekö kaukaa humalassa horjuvan ihmisen todeten, ettei minulla nyt ole aikaa sinulle? Vai haluammeko todella pohtia, miten voimme vaikuttaa, miten voisimme muuttaa suomalaista päihdepolitiikkaa?


Näin vaalivuonna voimme tietenkin vaikuttaa äänestämällä. Kaikki tiedotusvälineet ovat pullollaan ehdokkaita erilaisine lupauksineen. Joukosta löytyy niitäkin, joille tämä asia on tärkeä. Sellaisen ehdokkaan voi helposti löytää vaikka käyttämällä jotain lukuisista vaalikoneista. Jumala käyttää työssään erilaisia ihmisiä, miksei myös kansanedustajia ja ministereitä.


Ehkäistään haittoja ennakolta
Yksi tärkeä ja tehokas tapa vaikuttaa päihteiden aiheuttamiin haittoihin on ennaltaehkäisevä päihdetyö. Silloin kenttänä ovat muun muassa peruskoulut, lukiot, ammattikoulut ja työpaikat. En tarkoita, että kaikkien tulisi aloittaa valistustyö kyseisissä paikoissa. Jumala on varustanut jotkut erityisesti tekemään tätä työtä. Me voimme auttaa heitä tekemään päihdetyötä parhaan kykynsä mukaan.


Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:ssä olemme pohtineet mahdollisuuksia laajentaa työtämme ennaltaehkäisevään päihdevalistukseen. Olemme lähestyneet asiaa kahdella tavalla. Ensimmäisessä mallissa omat työntekijämme käyvät kouluissa ja työpaikoilla pitämässä valistustunteja. Toinen tapa olisi se, että koulutamme seurakunnissa valistus- ja päihdetyöhön motivoituneita ihmisiä.


Vapaaehtoisten anti on päihdetyössä aina ollut merkittävä, mutta heidän tarkoituksenaan on olla ammattiauttajien tukena. Tarvitaan päihdevalistukseen sopivia palkattuja työntekijöitä. Kun joku palkataan tehtävään, kysymys on myös rahasta; on löydettävä työn maksaja. Suurin osa päihdetyön varoista tulee kaupungeilta ja kunnilta.


Tiedotusvälineistä voidaan havaita, että taloudellisen elpymisen merkit näkyvät jo Suomea koetelleen taantuman jälkeen. Se antaa päihdetyölle toivoa mahdollisuudesta panostaa enemmän niin ennaltaehkäisevään kuin perinteiseenkin päihdekuntoutukseen.


Ei unohdeta vankeja
Yhtenä kehittämisen kohteena on myös vankien päihdekuntoutus. Konnunsuolta alkanut ja nyt Riihimäellä sijaitseva Kan:in osasto on toiminut muutaman vuoden, ja tulokset ovat olleet todella hyviä. Suurin haaste tässä on vapautuvien vankien kotiuttaminen ja ohjaaminen takaisin siviilielämään. Kaupungit ja kunnat ovat tässä ratkaisevassa asemassa. Kuntouttavia hoitopaikkoja kyllä on, mutta maksusitoumukset ovat tällä hetkellä varsin tiukassa.


Kristillisen päihdetyön avulla kuntoutuneiden joukko on suuri. Ammatillisuus ja hengellisyys ovat yhdistelmä, joka kuntouttaa ihmisen sisältä ja ulkoa. Se antaa ihmiselle perustan ja kallion, jolle on turvallista rakentaa uusi elämä.

 

Markku Mäkinen


Kirjoittaja on Kan ry:n toiminnanjohtaja.