Ottavatko nuoret vastuun maailman köyhistä? (29.7.09)

Nuorten osallistuminen köyhyyden vastaiseen taisteluun on tärkeää, sillä nuoret tarjoavat uusia näkökulmia asioihin, luovat uutta ja ovat innostuneita. He ovat myös muita väestöryhmiä aktiivisempia osallistumaan vapaaehtoistoimintaan.

Nuorilta puuttuu kuitenkin usein valta toimia. Aikamme korostaa asiantuntijavaltaa, mikä samaistetaan aikuisiällä tehtyihin tutkintoihin tai työelämässä saavutettuihin meriitteihin.
Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, miten nuoret epäröivät ottaa Jumalalta saamaansa tehtävää vastaan nuoruutensa vuoksi. Näin kävi esimerkiksi Jeremialle: ”’Voi Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä ole niin nuori!’ Silloin Herra sanoi: ’Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua’.” (Jer. 1:6–7). Nuorilla on tarvittavat kyvyt osallistua ja toimia, mutta he tarvitsevat rohkaisua ja jonkun, joka uskoo heidän kykyihinsä.

Romaniassa järjestettiin eurooppalainen kansainvälisyyskasvatuksen kesäkoulu viime kuussa teemalla ”YOUth ACT”, missä pohdittiin nuorten roolia tasavertaisina toimijoina köyhyyden vähentämisessä. Kesäkoulussa myös haastettiin kansalaisjärjestöjä pohtimaan nuorten osallistumiseen liittyviä valtarakenteita, arvoja ja motiiveja.

Yksilöllinen yhdessäolo motivoi
Nuoret ovat usein valmiita osallistumaan, mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus ja he kokevat aiheen tärkeäksi. Nuorten osallistumista pohdittaessa on tärkeää paitsi tunnistaa nuorten arvot, myös muokata osallistumisen muodot nuorten arvomaailmaan sopiviksi, sillä osallistuessaan toimintaan nuoret joutuvat perustelemaan osallistumisen syyt sekä itselleen että muille.

Tutkija Marianne Nylund käyttää nuorten vapaaehtoisten motiivista käsitettä ”yksilöllinen yhdessäolo”, mikä kuvaa nuorten motiivien sekoittumisesta yksilöllisiin ja kollektiivisiin motiiveihin. Yksilölliset motiivit voivat nousta esimerkiksi altruistisesta halusta auttaa muita ja kollektiiviset motiivit halusta kuulua tiettyyn ryhmään tai yhteisöön.

Seurakunnassa yksilölliset ja kollektiiviset motiivit ovat usein sopusoinnussa keskenään, mikä synnyttää erinomaisen mahdollisuuden nuorille löytää yhtenäisiä toimintamalleja. Kristityt ympäri maailmaa jakavat saman arvopohjan, mikä mahdollistaa dialogin etelän ja pohjoisen välillä ja toimimisen yhdessä köyhyyden vähentämiseksi.

Nuoret tasavertaisina toimijoina
Ajatus ”tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen” ei toimi puhuttaessa nuorten osallistumisesta. Nuorten osallistuminen köyhyyden vähentämiseen riippuu merkittävästi siitä, miten heidän osallistumisensa globaalin vastuun kantamiseen mahdollistetaan. Nuoret eivät tarvitse aikuisia, jotka kertovat heille, mitä heidän tulee tehdä. He tarvitsevat aikuisia, jotka sitoutuvat myös teoillaan siihen, mistä puhuvat. Jeesus oli tästä täydellinen esimerkki – hän eli juuri niin kuin opetti.

Kesäkoulussa tultiin siihen tulokseen, että nuoret ovat parhaita asiantuntijoita, kun on kyse nuorisolähtöisestä toiminnasta ja toisten nuorten motivoimisesta ja osallistamisesta. Nuorten tulee osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteutuksen kaikkiin vaiheisiin tasavertaisina toimijoina, jolloin he kokevat toiminnan omakseen, sitoutuvat toimintaan ja ovat mukana muuttamassa maailmaa.

Maija Saarni

Kirjoittaja on Fida Internationalin kehitysyhteistyön ohjelma-assistentti.