Sisältö » Artikkelit

Opetus ja kasvatus on yhteinen asia (12.6.)

Seurakunta on oppimisen ja kasvun yhteisö. Opettaminen on evankelioimisen kanssa Jeesuksen antama seurakunnan perustehtävä. Opettamisella edistetään seurakunnassa tapahtuvaa kasvamista.
Raamatussa painotetaan opettajan vastuuta: Opettajan kasvatusnäkemys ja tietoisuus siitä, mitä pitäisi opettaa, ovat perusedellytyksiä sille, että opetusta kuuntelevat saavat hengellisen elämänsä kasvuun oikeat eväät. Opetus- ja kasvatustyön tehtävän tärkeydestä johtuen seurakunnan opettajia ei tule jättää yksin missään vaiheessa.

Opettamisen tuki
Opettajan toimintaa ohjaavat osaltaan hänen oma henkilökohtainen opillinen sekä uskomus- ja tietämysjärjestelmänsä ja niiden mukainen ajattelu. Nämä kaikki konkretisoituvat hänen opetukseen valitsemiensa sisältöjen ja tulkintojen kautta opetuspuheeksi. Opetuksen sisällöllinen kirjo pyhäkouluopetuksesta jumalanpalveluksen saarnoihin loistanee kaikissa sateenkaaren väreissä. Erilaisten hyvän opetuksen edellytysten ja opetuksessa tarvittavan tuen yhteensovittaminen hyvää kasvun hedelmää tuottavaksi opetukseksi onkin yhä enemmän yhteinen haaste.

Seurakunnan opetus- ja kasvatustyön toteuttaminen perustuu lähtökohtaisesti luottamukseen ja opettajan omaehtoiseen vastuullisuuteen. Luottamus ilmenee varsin laajana toimintavapautena. Opetuksen ohjaus on pääasiassa jälkikäteistä – mahdollisiin poikkeamiin tartutaan sen jälkeen, kun sitä on tapahtunut.

Ohjauksella voidaan yleistäen tarkoittaa kaikkia niitä keinoja, joilla ohjaava taho pyrkii saamaan ohjattavan toimimaan – tässä tapauksessa opettamaan - tarkoittamallaan tavalla. Seurakunnan opetus- ja kasvatustyön sisältöjen, tavoitteiden ja päämäärien etukäteen tapahtuva ohjaus on vanhimmiston keskeinen kaitsemistehtävä.

Yhteisempään näkemykseen
Kaikkea inhimillistä toimintaa ohjaavat aina jonkinlaiset tavoitteet. Seurakunnan opettajien sisältö- ja tavoitetietoisuus on nykyisessä nopeasti muuttuvassa ajassa entistä vastuullisempaa. Siinä on myös otettava huomioon huomisen haasteet. Seurakunnan ja sen jäsenten elämää myönteisesti edistävän opetus- ja kasvatustyön toteuttaminen edellyttää entistä enemmän yhteistä näkemystä.

Seurakunnissa ja herätysliikkeessä yhteisen opetuksen ja kasvatuksen sisällöllinen linjaaminen ja päämääristä sopiminen on vähintäänkin yhtä tärkeää seurakunnan perustehtävän kannalta kuin erilaiset valtakunnalliset hallinnollis-organisatoriset tai rahoituskysymykset. Sitä se on myös johtajuuden kannalta, vaikka tuollaiset saattavat olla kiinnostavampia.

Rakentavaa vastuullisuutta
Yhteinen tietoisuus opetus- ja kasvatustyön sisällöistä, päämääristä, tavoitteista ja arvoista merkitsee sitä, että seurakunnan opettajat pyhäkouluista jumalanpalveluksiin opettavat yhteisen tietoisuuden mukaisesti. Haluttujen päämäärien saavuttaminen riippuu siitä, millaista tietoa annetaan ja millä tavalla, ja siitä että opettajat osaavat opettaa oikeita asioita. Opetustakin voidaan uudistaa vain, jos on riittävästi tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä, miten ja miksi.

Seurakuntien opetus- ja kasvatustyöstä vastaavien tukeminen oikealla tiedolla on mitä parhainta mahdollistavaa, palvelevaa ja vastuullista johtajuutta. Siksi yhteisen opillisen näkemyksen mukainen valtakunnallinen opetus- ja kasvatustyön peruslinjaus on tarpeen.

Yhtenäinen opillinen pohja ja sen mukainen opetus- ja kasvatustyön linjaaminen viestivät herätysliikkeen ja seurakuntien rakentavasta yhteistyöstä ja tahdosta nähdä kokonaisuuksia sekä taidosta olla yhtä muutenkin kuin vain juhlapuheissa.


Matti Kangasoja

Kirjoittaja toimii sivistystoimentarkastajana Länsi-Suomen lääninhallituksessa ja on Suomen Helluntaikirkon hallituksen varajäsen.