Kun muslimitaustaisia maahanmuuttajia on Suomessa yhä enemmän, yhä useampi suomalainen on alkanut miettiä, millaisia kulttuuri-ilmiöitä ja tapoja uusi uskonnollinen viitekehys luo perinteisesti kristityssä maassamme.
Suomessa viisitoista vuotta asunut muslimilakimies Husein Muhammed (s. 1980) on julkaissut vastikään teoksen Yhtä erilaiset – islam ja suomalainen kulttuuri, joka on asiapitoinen tietoteos islamilaisuuden ajankohtaisista kulttuuripiirteistä.
Islam luterilaisuuden haastajana
Kysymykseen kulttuurien kohtaamisesta liittyy se kysymys, voiko islam luoda aidosti kilpailevan vaihtoehdon valtauskontomme kulttuuripiirteille. Islamin nousu periluterilaisen kristillisyyden rinnalle edellyttäisi paitsi maahanmuuttajajoukon räjähdysmäistä kasvua, myös muslimimaahanmuuttajien tiivistä uskonnollista yhtenäisyyttä. Kumpikin näistä on Muhammedin mukaan äärimmäisen epätodennäköistä.
Suomi ei ensinnäkään vedä muslimeja puoleensa ollenkaan niin hyvin kuin esimerkiksi Saksa, Ranska tai Ruotsi. Toiseksi Suomen noin 40 000 muslimia eivät Muhammedin mukaan voine koskaan sitoutua yhden ja saman suomalaisen islamin alle. Maamme muslimien joukossa on hyvin erilaisia muslimeja: maallistuneita, maltillisia, liberaaleja, konservatiivisia ja fundamentalistisia.
Poliittisesti Suomen muslimit eivät vanno islamilaisuuden nimiin. Esimerkiksi Suomen islamilainen puolue (SIP) ei ole saanut riveihinsä edes niitä 5000 kannattajaa, jotka puolue tarvitsisi rekisteröityäkseen poliittiseksi puolueeksi. Muhammedin mukaan islam ei ole politisoitunut kovin paljon muuallakaan Euroopassa. Poliittinen islam enemmän vihastuttaa kuin ihastuttaa muslimimaahanmuuttajia, jotka tuntuvat toivovan kohdemaaltaan juuri vakiintuneita (länsimaisia) elinoloja.
Šaria-laki Suomen oloissa?
Muhammed ottaa havainnollisesti kantaa kysymykseen, voidaanko muslimien pelättyä šaria-lakia soveltaa Suomen oloissa. Kirjoittajan mukaan šaria-laista puuttuu yksi länsimaisen yhteiskunnan perusarvoista eli tasa-arvoajatus. Epätasa-arvo korostuu šarian perhelainsäädännössä. Sen mukaan nainen on tavallaan holhouksenalainen koko ikänsä, ensin isänsä ja sen jälkeen aviomiehensä valvonnassa.
Kulttuurisena ennakkotapauksena on Britanniassa perustettu erillisiä šaria-välitystuomioistuimia, jotka käsittelevät joitakin maallisen tuomioistuimen alaisuuteen kuuluvia asioita muslimiväestön osalta. Välitystuomioistuimen päätös sitoo tuomittuja ja asianomistajia aivan samoin kuin normaalin tuomioistuimen päätös. Vastaavia käytäntöjä ei ole ponnekkaasti ajettu muissa länsimaissa.
Muhammed ennakoi, ettei šaria-lainsäädäntöä saada siirrettyä länsimaisen suomalaisen yhteiskunnan osaksi. Muslimitkaan eivät aja kyseistä asiaa voimakkaasti, koska šaria sopii teoriassa lähinnä muslimivaltioiden ohjenuoraksi. On myös huomattava, ettei mikään muslimivaltio ole sitonut koko lainsäädäntöään šarian alle. Sekin kertoo islamilaisen lain epäsopivuudesta yleiseksi yhteiskunnalliseksi perustaksi.
Kirjassaan Muhammed osoittaa myös ironisen seurauksen ääri-islamistien ja äärioikeiston toiminnasta Euroopassa. Vaikka nämä ryhmät esiintyvät toistensa arkkivihollisina, niillä on oikeastaan sama tavoite ja missio: estää länsimaisen kulttuurin ja islamilaisuuden keskinäinen sulautuminen ja erilaisten väestöjen rauhallinen yhteiselo. Jäsenistöltään melko pienet liikkeet saavat liian suuren huomion mediassa. Ne ovat onnistuneet tavoitteissaan liiankin hyvin tähän asti.
Jari Olavi Hiltunen
Kirjoittaja on porilainen opettaja ja kirjallisuuskriitikko.
