Sisältö » Artikkelit

Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätös päiväkotien ruokarukousasiassa (16.3.2010)

LOUNAIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO


Päätös    LSAVI- 2010-472/Op-13        

Lounais-Suomi
2.3.2010


ASIA
    
Hallintokantelu

VIREILLEPANIJA

Vapaa-ajattelijain liitto ry/ Jussi K. Niemelä
   
HALLINTOKANTELUN SISÄLTÖ

Kantelukirjoituksessa pyydetään tutkimaan kaikkien niiden Länsi-Suomen lääninkuntien toiminta, joissa esiopetuksessa pidetään säännöllinen ruokarukoilu. Kantelu kohdistuu kuntien esiopetuksesta  vastaa-viin virkamiehiin. Kantelun mukaan ruokarukoilu on uskonnonharjoittamista eikä tutustumista omaan uskontoon. Ruokarukoilu ei siten kuulu esiopetuksen opetussuunnitelman mukaiseen esiopetukseen uskontokasvatuksen osalta. Ruokarukous ei myöskään kuulu elämänkatsomustietokasvatuksen ope-tussuunnitelmaan.
   
Kantelija katsoo, että jokaisella on perustuslain 11 pykälän nojalla oikeus kieltäytyä uskonnonharjoit-tamisesta. Mikäli esiopetuksessa on uskonnonharjoittamista, se tarkoittaa kantelijan mukaan sitä, että osa oppilaista voi olla osallistumatta kyseiseen toimitaan. Esiopetuksen järjestäjän on vaikea huomioi-da uskonnon harjoittamiseen osallistumattomien oppilaiden tasa-arvoista kohtelua kyseisissä tilanteis-sa. Esimerkiksi uskontokuntiin kuulumattomat joutuisivat tällöin erotetuksi muusta ryhmästä uskonnon-harjoittamisen ajaksi, mikä ei ole kantelijan mukaan mitenkään kasvatuksellisesti perusteltua. Ruokailu on yhteinen tilaisuus kaikille esiopetukseen osallistuville lapsille. Ryhmästä erottaminen uskonnon har-joittamisen ajaksi ei kantelijan mukaan tue lapsen suotuista kehitystä, vahvista itsetuntoa, eikä se mahdollista turvallista oppimisympäristöä.

Kantelija pyytää lääninhallitusta toimimaan seuraavasti(mahdollisesti yhteistyössä opetushallituksen kanssa):
– Lääninhallitus selvittää, onko ruokarukoilu esiopetuksen opetussuunnitelman mukaista opetusta.
– Mikäli ruokarukoilu ei ole lääninhallituksen mukaan esiopetuksen mukaista opetusta, lääninhallitus:
1) Selvittää, missä esiopetusta järjestävissä päiväkodeissa ja kouluissa on harjoitettu uskontoa sään-nöllisin ruokarukouksin
2) Antaa asiasta vastuussa oleville viranomaisille huomautuksen
3) Ohjeistaa alueensa esiopetuksen järjestäjiä toimimaan jatkossa asiamukaisella tavalla, sekä saat-tamaan asianomaisten tietoon lääninhallituksen käsitys lain oikeasta tulkinnasta ja/tai hyvän hallintota-van mukaisesta menettelystä.
– Mikäli ruokarukoilu on lääninhallituksen mukaan esiopetuksen mukaista opetusta, lääninhallitus an-taa selkeät ohjeet siitä, kuinka ruokarukoiluun osallistumattomia oppilaita voidaan kohdella niin, että heidän oppimisympäristönsä säilyy turvallisena, vahvistaa lapsen itsetuntoa, ja että se edistää lapsen suotuisia kasvuedellytyksiä
   
Kantelija pyytää lääninhallitusta lisäksi antamaan Nurmossa/Seinäjoella esiopetuksesta vastuussa oleville viranomaisille huomautuksen, koska Ilkka-lehden artikkelin mukaan Nurmossa esimerkiksi Ta-nelinrannan päiväkodissa järjestetään säännöllinen ruokarukoilu. Kantelija pyytää lääninhallitusta myös ohjeistamaan erityisesti Seinäjoen alueen esiopetuksen järjestäjiä toimimaan jatkossa asianmukaisella tavalla(lopettamaan ruokarukoiluttamisen) sekä saattamaan asianomaisten tietoon lääninhallituksen käsitys lain oikeasta tulkinnasta ja/tai hyvän hallintotavan mukaisesta menettelystä.

SELVITYKSET, LAUSUNNOT JA VASTINE

Aluehallintovirasto on tutkinut asian siltä osin kuin se koskee kantelukirjoituksessa yksilöityä Seinäjoen kaupungin esiopetuksen ruokarukouskäytäntöä. Seinäjoen kaupunki on antanut asiasta lausunnon, jonka johdosta kantelija ei ole antanut vastinettaan.

Lääninhallitus on pyytänyt eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä lausunnon siitä, velvoittaako kunta-lain 8 § lääninhallitusta selvittämään esiopetuksen ruokarukouskäytännön kaikissa läänin kunnissa. Apulaisoikeusasiamies ei ole pyydettyä lausuntoa antanut, koska eduskunnan apulaisoikeusasiamie-hen laissa säädettyihin tehtäviin ei kuulu antaa lausuntoa hänen valvottaviinsa kuuluvalle viranomaisel-le tämän tutkittavana olevassa asiassa. Oikeusasiamies ei vakiintuneen käytännön mukaan tutki sel-laista asiaa, joka on vireillä toisessa viranomaisessa, koska oikeusasiamies ei voi määrätä, miten vi-ranomaisen on ratkaistava sen käsiteltäväksi saatettu asia eikä muutoinkaan vaikuttaa jossakin viran-omaisessa vireillä olevaan asiaan. Kannan ottaminen lääninhallituksen käsiteltävän olevaan asiaan olisi apulasioikeusasiamiehen vastauksen mukaan ongelmallista myös sen vuoksi, että lääninhallitus kuuluu oikeusasiamiehen valvottaviin ja lääninhallituksen menettely voi myöhemmin tulla oikeusasia-miehen arvioitavaksi.

Koska apulaisoikeusasiamies ei ole ottanut asiaan kantaa, aluehallintovirasto on asiaa tutkivana kante-luviranomaisena harkinnut oikeaksi tutkia ruokarukouskäytännön ainoastaan kantelussa yksilöidyn Seinäjoen kaupungin/Nurmon kunnan osalta. Muista entisen Länsi-Suomen läänin alueella sijaitsevista kunnista ei kantelukirjoituksessa ole esitetty yksilöityjä väitteitä lainvastaisesta toiminnasta. Seinäjoen kaupunkia koskevan kantelun ratkaisemisen yhteydessä aluehallintovirasto ottaa kuitenkin yleisellä tasolla kantaa esiopetuksen ruokarukouskäytäntöön ja saattaa käsityksensä toiminnan lainmukaisuu-desta kantelukirjoituksessa toivotulla tavalla kaikkien entisen Länsi-Suomen läänin kuntien tietoon.

MERKINTÄ

Lääninhallitukset ovat lakanneet 1.1.2010 lukien. Vapaa-ajattelijain liiton hallintokantelu on valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 4 §:n nojalla siirty-nyt Lounais-Suomen aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Asian diaarinumero Länsi-Suomen lääninhalli-tuksessa on ollut LSLH-2009-3972/Op-13.

ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU JA PERUSTELUT

Tapahtumien kuvaus

Seinäjoen kaupungin selvityksen mukaan kaupungin esiopetussuunnitelma on laadittu
yhteistyössä päivähoidon, vanhempien ja alkuopetuksen kanssa opetushallituksen antamisen peru
teiden pohjalta. Vuonna 2002 laadittua suunnitelmaa on täydennetty vuona 2003. Suunnitelmaa on
päivitetty vuosina 2004 ja 2009 kuntaliitosten johdosta. Päivittämisen on tehnyt esiopetustyöryhmä.
Eettinen ja uskonnollinen kasvatus on suunnitelmassa kuvattu kohdassa 3.3. seuraavasti:

”Eettinen kasvatus tukee lapsen arvomaailman ja vastuullisen elämänkatsomuksen rakentumista. Vuo-
rovaikutuksessa kotien kanssa sovitaan hyvät toimintatavat. Päämääränä on lapsen minäkuvan ja ter-
veen itsetunnon sekä sosiaalisten taitojen kehittyminen sekä eettisesti vastuullisen elämänasenteen
vahvistaminen. Eettinen kasvatus liittyy kaikkeen toimintaan ja siihen sisältyviä aiheita käsitellään y
dessä lasten kanssa. Lapsella on mahdollisuus pohtia ja arvioida omaa käyttäytymistään ja ottaa siitä
vastuu sekä oppia kunnioittamaan erilaisuutta. Uskontokasvatuksen tavoitteena on edistää ja eheyttää lapsen henkistä kasvua ja vahvistaa hänen perusturvallisuuttaan. Tärkeää on erilaisten vakaumusten ja elämänkatsomusten kunnioittaminen ja huomioon ottaminen myönteisessä ilmapiirissä. Kotimaakuntamme kulttuuriperintönä uskonnolla on sijansa kasvatuksessa ja se näkyy kiinteänä yhteistyönä Seinäjoen seurakunnan kanssa. Sisältöalueet voivat painottua eri vuosina eri tavalla riippuen lapsiryh-
mästä.”

Uskontokasvatuksen sisältöalueina opetussuunnitelmassa ovat: lähimmäisyys, erilaisten tunteiden ja
ristiriitojen käsitteleminen, kirkkovuoden ja kodin juhlat, hiljentyminen sekä tietoa kristillisestä uskosta.

Sisältöalue hiljentyminen koostuu seuraavasti: hiljentymisen mahdollisuus, hengellinen musiikki ja tai-
de.

Seinäjoen kaupungin antaman selvityksen mukaan sosiaali- ja terveyskeskuksen hallintopäällikkö on selvittänyt päivähoidon aluejohtajilta, luetaanko alueen esiopetusta antavissa päivähoidon yksiköissä ruokarukous, luetaanko ruokarukous uskonnon harjoittamisen tarkoituksessa, onko mahdollisesti luet-tavasta ruokarukouksesta maininta esiopetussuunnitelmassa, onko ruokarukous alueiden yksiköissä osa päivittäistä toimintaa ja miten ruokarukouksista on henkilökuntaa ohjeistettu.

Aluejohtajien antamista selvityksistä ilmenee, että noin puolessa esiopetusta antavista yksiköistä lue-taan ruokarukous joko päivittäin tai satunnaisesti. Ruokarukousta ei lueta uskonnon harjoittamisen tarkoituksessa.

Kaupungin päivähoidon linjauksen mukaan ennen ruokailua tapahtuva rukoilu on esioppilaille ja heidän perheilleen vapaaehtoista. Lasten vanhemmilta tiedustellaan asiaa erikseen varhaiskasvatussuunni-telman laatimisen yhteydessä, jolloin vanhemmilla on mahdollisuus päättä, osallistuuko lapsi ruokaru-koukseen vai järjestetäänkö hänelle siksi ajaksi sosiaalista huomiota herättämättä muuta toimintaa.

Kaupungin päivähoitopäällikkö on useaan otteeseen aluejohtajien kokouksessa vielä painottanut em. seikkaa ja korostanut sitä, että ruokarukousta ei lueta uskonnon harjoittamisen tarkoituksessa.

Kaupungin selvityksen mukaan:
1. Esiopetussuunnitelma ei ole voimassa olevien säädösten vastainen ja esiopetusta toteutetaan lain säädännön puitteissa.
2. Esiopetukseen ei sisälly ruokarukoilua uskonnon harjoittamisen tarkoituksessa
3. Esiopetuksessa ei pakoteta lasta harjoittamaan uskontoa, vaan ruokarukous luetaan nimenomaan siitä vanhempien kanssa. lapsen hoitosuunnitelmiin liittyen sovitusti.
4. Esiopetuksesta vastaavat viranhaltijat ovat toimineet esiopetussuunnitelman ja kaupungin päivähoi-don ohjeiden mukaan.

Tapauksen oikeudellinen arviointi

Uskonnonharjoittaminen ja oman uskonnon opetus

Suomen perustuslain 11 §:n nojalla jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskon-nolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon-harjoittamiseen.

Hallituksen esityksen 309/1993 mukaan negatiiviseen uskonnonvapauteen kuuluu se, ketään ei voitaisi velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Ehdotetun virkkeen tarkoituksena ei kuitenkaan ole estää muiden ihmisten positiivista us-konnon harjoittamisen vapautta.
   
Perustuslakivaliokunnan mietinnön (PeVM 19/2002) mukaan opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi ylei-sesti kunnioittaa yksilön vakaumusta. lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehitykses-tä. Negatiivinen uskonnonvapaus koskee myös uskonnon harjoittamista. Ketään ei perustuslain 11 §:n 2 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastai-sesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Tämän säännöksen tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Valiokunnan kannan mukaan tiedol-lisen aineksen ohella oman uskonnon opetusta on esimerkiksi rukous, virsi ja tutustuminen uskonnolli-siin toimituksiin.

Sivistysvaliokunnan lausunnon (SiVL14/2002 vp) mukaan uskonnon opetukseen sisältyy olennaisena osana oman uskonnon tuntemus. Uskontoon perehtymiseen kuuluu valiokunnan kannan mukaan myös tutustuminen uskonnonharjoittamisen muotoihin ja tapoihin. Uskonnon opetukseen voi näin ollen edel-leen sisältyä tutustumista esimerkiksi rukouksiin, virsiin sekä muihin uskonnollisiin toimituksiin.

Opetushallituksen Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetus rakentuu yhteis-kunnan perusarvojen pohjalle. Nämä ilmenevät kansallisesta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä suo-situksista tai sopimuksista, joilla ihmisoikeuksia ja maapallon elinkelpoisuutta pyritään vaalimaan. Esi-opetuksen tehtävänä on edistää lapsen kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen ohjaamalla häntä vastuulliseen toimintaan ja yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen noudatta-miseen sekä toisen ihmisten arvostamiseen.

Uskontokasvatuksen tavoitteena on opetussuunnitelman perusteiden mukaan mahdollisuus kohdata uskontoon liittyviä asioita ja tutustua uskonnollisiin juhliin sekä siihen, miten ja miksi niitä vietetään. Tavoitteena on myös antaa mahdollisuus tutustua oman uskonnon keskeisimpiin sisältöihin.

Varhaiskasvatus ja siihen kuuluvat esiopetus sekä perusopetus muodostavat opetussuunnitelman pe-rusteiden mukaan lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuk-sen järjestämisessä tulee siten ottaa huomioon toisaalta muun varhaiskasvatuksen ja toisaalta perus-opetuksen tavoitteet ja sisällöt. Riippumatta siitä, toteutuuko esiopetus erillisryhmässä tai yhdistettynä muiden ikäryhmien kanssa, sen tavoitteet ja omaleimaisuus on kuitenkin aina otettava huomioon.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katso-muksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljai-suuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kans-sa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.

Opetushallitus on 28.2.2006 tiedotteellaan 19/2006 lähettänyt opetuksen järjestäjille tiedoksi ja huomi-oon otettavaksi koulutyön suunnittelussa muistion Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan. Muistion 5. luvun, Koulun uskonnolliset tilaisuudet, mukaan koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan uskonnonharjoittamiseksi. Tämän perus-teella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavauk-seen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.

Uskonnollisista tilaisuuksista tiedottaminen

Hallituksen esityksessä uskonnonvapauslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE170/2002 vp) ehdo-tettiin perusopetuslakiin lisättäväksi 13a § ja lukiolakiin 9a §. Niiden mukaan opetuksen järjestäjän olisi tullut etukäteen tiedottaa oppilaiden huoltajille koulun toimintaan sisältyvistä jumalanpalveluksista ja muista uskonnollisista tilaisuuksista. Lisäksi huoltajille olisi tullut kertoa, miten huoltaja voi ilmoittaa, että oppilas ei omantunnon syistä osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä (PeVM  10/2002 vp) ehdotettua sääntelyä luonnehdittiin menettelytapasääntelyksi. Puhtaasti perustus-lain näkökulmasta sääntely oli valiokunnan mukaan poistettavissa. Eduskunta omaksui lainmuutokses-sa perustuslakivaliokunnan kannan, eikä tiedottamisesta siten säädetty koululaeissa.

Koska uskonnollisista tilaisuuksista tiedottamisesta ei säädetty laissa, Opetushallitus ohjeisti opetuk-sen järjestäjiä asiasta edellä kerrotulla tiedotteellaan 19/2006. Opetushallituksen muistion mukaan op-pilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnonharjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kerta-luontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen jälkeen koulu huolehtii siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudes-ta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa.

 Opetushallituksen muistiossa todetaan lisäksi, että perustuslain 11 §:n tarkoituksena ei ole estää mui-den positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Sen tarkoituksena on ensisijassa suojata henkilö omantuntonsa vastaiselta uskonnon harjoittamiselta. Huoltajan ilmoituksesta oppilas vapautetaan omantunnon syistä uskonnon harjoittamisesta. Koulutyön sujuvuuden kannalta ilmoitus on hyvä tehdä mahdollisimman ajoissa etukäteen, esimerkiksi lukukauden alussa. Opetuksen järjestäjällä ja koululla on velvollisuus tiedottaa huoltajille koulun toiminnasta. Koska oppilaalla on huoltajan ilmoituksesta pe-rustuslain 11 §:n 2 momentin nojalla mahdollisuus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, niin tiedotteis-ta on käytävä ilmi koulun järjestämät uskonnolliset tilaisuudet. Opetuksen järjestäjä päättää ilmoitus-menettelystä.






Aluehallintoviraston johtopäätökset

1. Yleistä

Ottaen huomioon eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja sivistyslakivaliokunnan kannanotot uskonnon opetuksesta sekä esiopetussuunnitelman perusteissa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa esitetyt uskontokasvatuksen tavoitteet ja Opetushallituksen, opetussuunnitelmien perusteista määrää-vänä viranomaisena, lähettämän tiedotteen sisällön Lounais-Suomen aluehallintovirasto katsoo, että ruokarukous on opetussuunnitelman mukaista uskontokasvatukseen liittyvää oman uskonnon opetus-ta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ruokarukoukseen osallistuminen antaa oppilaalle esiope-tussuunnitelman perusteissa mainitulla tavalla mahdollisuuden kohdata uskontoon liittyviä asioita.

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ruokarukousta on pidettävä  uskonnonharjoittamisena.  Rukoi-leminen on niin keskeisessä asemassa esimerkiksi kristinuskossa, että sitä ei voida pitää vain suoma-laiseen kulttuuriperintöön liittyvänä asiana. Ruokarukouksen uskonnonharjoittamisen luonnetta ei voi poistaa myöskään se, että opetuksen järjestäjä ilmoittaa, ettei rukousta lueta uskonnonharjoittamisen tarkoituksessa. Se, että ruokarukous on uskonnonharjoittamista ei kuitenkaan estä sitä, ettei ruokaru-kousta osana oman uskonnon opetusta voida sisällyttää esiopetuksen päiväohjelmaan.

Koska ruokarukous on uskonnonharjoittamista ja osa uskontokasvatusta, opetuksen järjestäjien tulee Opetushallituksen muistiossa kerrotulla tavalla huolehtia siitä, että ketään ei velvoiteta omantuntonsa vastaisesti osallistumaan ruokarukoukseen. Aluehallintovirasto korostaa lisäksi opetuksen järjestäjän velvollisuutta perusopetuslain 3 §:n mukaiseen yhteistyöhön kotien kanssa kaikissa opetuksen järjes-tämiseen liittyvissä asioissa

2. Ruokarukouskäytäntö Seinäjoen kaupungin järjestämässä esiopetuksessa

Aluehallintovirasto katsoo selvitetyksi, että Seinäjoen kaupungin järjestämässä opetuksessa noin puo-lessa esiopetusta antavista yksiköistä luetaan ruokarukous joko päivittäin tai satunnaisesti. Saadun selvityksen mukaan ennen ruokailua tapahtuva rukoilu on esioppilaille ja heidän perheilleen vapaaeh-toista. Lasten vanhemmilta tiedustellaan asiaa erikseen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen yh-teydessä, jolloin vanhemmilla on mahdollisuus päättää, osallistuuko lapsi ruokarukoukseen vai järjeste-täänkö hänelle siksi ajaksi sosiaalista huomiota herättämättä muuta toimintaa.

Koska ruokarukoukseen osallistuminen on saadun selvityksen mukaan vapaaehtoista, ja ruokarukouk-seen osallistumisesta tiedustellaan vanhemmilta erikseen, aluehallintovirasto katsoo Seinäjoen kau-pungin esiopetuksen järjestäjänä toimineen voimassa olevan lainsäädännön ja Opetushallituksen an-taman ohjeistuksen mukaan. Aluehallintovirasto korostaa kuitenkin sitä, että ruokarukousta on pidettä-vä uskonnonharjoittamisena ja osana oman uskonnonopetusta riippumatta siitä, että kaupunki on il-moittanut, ettei esiopetukseen ei sisälly ruokarukoilua uskonnon harjoittamisen tarkoituksessa.
 
Kantelu ei anna lääninhallitukselle aihetta enempiin toimenpiteisiin.


LISÄTIEDOT

Päätöksestä lisätietoja antaa tarvittaessa lakimies Esko Lukkarinen, puh. 050 464 8672.

MUUTOKSENHAKU

Hallintokanteluasiassa annettuun päätökseen ei, hallintolainkäyttölain 4 ja 5 §:n säädökset huomioon ottaen, voida hakea valittamalla muutosta.


Lakimies           
Esko Lukkarinen



Sivistystoimentarkastaja           
Lea Karjomaa




       
   
JAKELU    Vapaa-ajattelijain liitto ry/Jussi K. Niemelä
               
   
Tiedoksi   

Opetuksen järjestäjät Lounais-Suomen sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastojen
    toimialueilla