Sisältö » Artikkelit

Kysymyksiä ja vastauksia Raamatun vedenpaisumuskertomuksesta (1.3.10)

Mistä korkeimpien vuorten peittämiseen tarvittava valtava vesimäärä tuli ja minne se meni?
– Se tuli tulivuorten purkauksissa vapautuvasta vulkaanisesta kidevedestä ja merestä ja meni meriin. Jos maapallon pinta olisi tasainen, vettä olisi kaikkialla yli kolmen kilometrin paksuudelta. Kuivan maan katoamiseen riittävä merien keskiosien nousu ja mannerlaattojen lasku tarkoittaa enimmilläänkin arviolta 6–7 km pystysuuntaista liikettä, mikä on vain promille maan säteestä eli ohuempi kuin kuori kananmunassa. Raamattu kertoo katastrofin olleen ensisijaisesti maanalainen ja vulkaaninen, sillä ensin aukenivat ”syvyyden lähteet” ja vasta sitten ”taivaan ikkunat”.


Miten arkkiin mahtuivat kaikki lajit?
– Biologiassa tunnetaan runsaasti esimerkkejä hyvin nopeasti tapahtuneista lajiutumisprosesseista, joissa uusi, kantalajinsa kanssa risteytymään kykenemätön laji on eriytynyt evoluution aikaskaaloihin nähden äärimmäisen nopeasti. Lontoon metrossa on syntynyt uusia hyttyslajeja alle sadassa vuodessa. Malawijärvellä tiedetään syntyneen uusia kirjoahvenlajeja alle 200 vuodessa. Fär-saarille viedyt kotihiiret eriytyivät uudeksi biologiseksi lajiksi 300 vuodessa. Kyse ei ole superevoluutiosta vaan kantalajien perimän sisältämästä suuresta muuntelupotentiaalista.

– Tältä pohjalta voidaan ajatella, että vedenpaisumuksen ajan ”lajit” vastannevat suunnilleen nykyisen taksonomian heimotasoa. Esimerkiksi alkukoirien perimän voidaan ajatella sisältäneen mahdollisuuden eriytyä koiriksi, ketuiksi, kojooteiksi ja susiksi. Koska selkärangattomia ja jopa sammakkoeläimiä lienee selviytynyt hengissä arkin ulkopuolella, voidaan arkin ”lajeja” arvioida olleen jopa vain muutama tuhat. Jos eläimien keskikoko oli lampaan luokkaa, tila oli riittävä vuoden merimatkaa varten.

– Samalla on huomattava, että suurin osa silloisista lajeista lienee tuhoutunut vedenpaisumuksessa. Nykyään eliökunnassa on 35 pääjaksoa ja 95 prosenttia eläinlajeista kuuluu niistä yhdeksään. Alussa pääjaksoja oli yli sata.


Miten kasvit ja sienet sekä lukemattomat hyönteis- ja alkueläinlajit olisivat selvinneet suolavesikylvystä? Entä miten ne olisivat pärjänneet suolaisessa maaperässä tulvan jälkeen? Tarvittiinko uusi luomisihme?
– Osa mainittujen eliöryhmien edustajista on voinut selvitä arkissa. On myös todettu, että monet siemenet ja hyönteiset selviävät elossa pitkistä merimatkoista kelluvien kasvinosien mukana. Monet siemenet kestävät pitkänkin liottamisen suolavedessä. Sekä bakteereilla että monilla sienillä ja kasveilla on kapselointimekanismi, mikä edesauttaa niiden säilymistä itiöinä. Jotkut kasvilajit ovat voineet selvitä kuolleiden ja kelluvien kasvinsyöjien raatojen vatsassa. Meriveden suolaisuus on myös todennäköisesti ollut selvästi nykyistä alhaisempi.

– Esimerkiksi hyönteisistä suuri osa lienee tuhoutunutkin. Toisaalta juuri hyönteisten ja kasvien osalta tiedetään esimerkkejä hyvin nopeasta lajiutumisesta. Monien hyönteislajien toukat myös itävät ja elävät nimenomaan vetisissä oloissa.


Miten makean veden kalat olisivat selvinneet suolaisessa merivedessä?
– Monet merieläimet kuten lohet sopeutuvat nopeisiin suolapitoisuuden vaihteluihin. Monilla kalalajeilla on suolaiseen ja makeaan veteen sopeutuneet muodot. Tämä osoittaa, että niiden esi-isillä on ollut kyky sopeutua erilaisiin suolapitoisuuksiin; kyky, joka on lajiutumisessa kadonnut.


Jos kutakin eläintä olisi ollut vain kaksi kappaletta, eikö se olisi johtanut tuhoisaan sisäsiittoisuuteen?
– Sukusiitos on vahingollista vain, jos populaatioon on ehtinyt kertyä paljon vahingollisia geenejä. Luomisen jäljiltä ihmisen ja eläinten perimä on oletettavasti ollut varsin puhdas mutaatioiden aiheuttamista geneettisistä sairauksista.


Jos vedenpaisumus olisi totta, pitäisi fossiileja löytyä kautta kaikkien kerrostumien ilman mitään lajittelua alkukantaisista kasveista ja eläimistä kehittyneempiin. Nyt kehittyneisyysaste kuitenkin seuraa kerrosjärjestystä evoluutioteorian ennustamalla tavalla. Miksi ei löydetä ihmisten ja dinosaurusten fossiileja yhdessä?
– Ilmeisesti ensin hautautuivat syvimmissä laaksoissa olleet eliöt, ja meren pohja on syvin paikka. Eliölajien muuttuminen monimutkaisemmiksi alhaalta ylöspäin käy yksiin myös nykyisten ekologisten lokeroiden kanssa.

– Kiinnostavia tässä suhteessa ovat syvältä hiilikaivoksista fossiilien keskeltä löydetyt artefaktikappaleet, jotka viittaavat ihmiskulttuurin esineistöön, mutta nämä metallityökalut tai kynttilänjalat ovat luonnollisesti juuri siksi kiistanalaisia.

– Ihmisten ja dinosaurusten rinnakkaiselon kannalta mielenkiintoisia ovat eri muinaiskulttuurien piiristä löydetyt sadat ”dinoglyfit” eli dinosauruksia esittävät luolamaalaukset, mosaiikit, patsaat ja pronssivalokset (ks. (www.helsinki.fi/~pjojala/Dinosauruslegendat.htm). On painavia syitä ajatella, että Raamatussa mainitut erikoiset eläinlajit, kuten leviatan, behemot, raahab, tinshemet tai Jesajan lentoliskot, tarkoittavat juuri dinosauruksia. Niiden yleisnimi tannin esiintyy jopa luomiskertomuksessa.


Kuinka kahdeksan henkilöä olisi voinut selvitä arkin täyttävän eläinjoukon hoitamisesta?
– Suurikokoisista lajeista Jumala on voinut ohjata arkkiin nuoria yksilöitä, jotka tarvitsevat vähemmän ruokaa ja tuottavat vähemmän jätettä. Hoitamista on voitu helpottaa myös esimerkiksi rakentamalla ritiläpohjaisia häkkejä, joista ulosteet poistuvat itsestään. Karjaeläimet ovat voineet elää lantansa ja pahnojen päällä, kuten maatiloilla entisaikoina tehtiin talvisin. Monet eläimet voivat myös syödä varastoon ja monilla eläimillä on kyky vaipua horrostilaan tietyissä olosuhteissa.


Jotkut eläimet kuten koalat vaativat erikoisruokavalion, petoeläimet puolestaan moninkertaisen määrän saaliseläimiä. Mistä ruokaa pedoille ja erikoisruokavaliota edellyttäville eläimille matkan aikana ja sen jälkeen?
– Tämä on vaikea kysymys. Lihansyöjiä on voitu ruokkia kuivatulla lihalla ja kalalla. Tuoretta ravintoa on voitu säilyttää esimerkiksi syltyissä tai saven sisällä, kuten nykyäänkin tehdään alkukantaisten kansojen keskuudessa. Osa petoeläimistä selviää tarvittaessa myös kasvisravinnolla.

– On mahdollista, että osalla lajeista niiden esi-isät ovat kyenneet hyödyntämään laajempaa ruokavaliota.


Raamatun perusteella vedenpaisumus on ajoitettu noin vuoteen 2300 eKr. Jos maailmassa olisi ollut tuolloin vain kahdeksan ihmistä, niin mistä väkimäärä rakentamaan muinaisia sivilisaatioita? Entä ihmisten levittäytyminen eri mantereille ja yksilöllisten heimopiirteiden muodostuminen niin lyhyessä ajassa? Entä mitä pitäisi ajatella siitä, että monien kulttuurien arvioidaan jatkuvan katkeamattomana nauhana pitkästi kyseistä ajankohtaa varhaisemmaksi?
– Väestönkasvun osalta aika riittää hyvin. Jos Nooan jälkeläisten perheissä olisi ollut keskimäärin neljä lasta, olisi nykyinen väestömäärä ilman häiriöitä saavutettu 33 sukupolvessa eli noin tuhannessa vuodessa. Aika riittää hyvin myös levittäytymiseen ja heimopiirteiden muodostumiseen. Ihmiset pygmeistä eskimoihin ovat geneettisesti lähempänä toisiaan kuin 50 kilometrin päässä toisistaan elävät simpanssilaumat keskenään. Esimerkiksi ihonvärin osalta kyse on suojaavasta sopeutumisrefleksistä UV-säteilyyn ja D-vitamiiniin liittyen, jonka esiintuloon ei mene kovin kauaa. Eristyksissä elävissä populaatioissa piirteet myös iskostuvat nopeasti.

– Kulttuurihistoriaa koskeva vastaväite on haastavampi. Toisaalta monien alkukulttuurien muistiinpanot ja kronikat tukevat ajatusta nopeasti kasvaneesta ihmiskunnasta ja samoista aikatauluista. Esimerkiksi mayojen kalenteri sijoitti vedenpaisumuksen vuoteen 3113 eKr. Kronikoissa myös vedenpaisumusta edeltäviä kuninkaita tai patriarkkoja on usein yhtä monta sukupolvea kuin Genesiksessä.


Yleisesti arvioidaan, että ihmiskunnan pullonkaula-ryhmässä kyse on ollut vähintään tuhansien ihmisten populaatiosta satojatuhansia vuosia sitten. Mitä tästä pitäisi ajatella?
– Puhe sadoista tuhansista vuosista tässä yhteydessä perustuu ihmisen perimään kertyvien mutaatioiden kertymisnopeutta koskevaan arvioon. Tähän saakka mutaationopeudet on ”laskettu” jakamalla ihmisen ja simpanssin sekvenssierot viidellä miljoonalla vuodella, jonka uskotaan kuluneen lajien eroamisesta. Vasta viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana on päästy todella mittaamaan mutaationopeuksia. Ihmisen perimää tutkittaessa on ilmennyt, että kehoomme ilmaantuu vanhetessamme keskimäärin 70 000 DNA-aakkosen kopiolukumuutoksia. Niitä ilmaantuu myös munasoluihin ja siittiöihin, jolloin ne periytyvät. Niiden yleisyyden vuoksi on esitetty jopa uhkakuva lajien sukupuutosta lähitulevaisuudessa. Perimän rappeutumisen vuoksi ihmiskunta ei varmastikaan ole tulevaisuudessa olemassa edes kymmeniä tuhansia vuosia.


Napajäätiköiltä on löydetty satojatuhansia vuosikerroksia, mutta ei merkkejä siitä, että merivesi olisi jossain vaiheessa peittänyt ne. Myös puiden vuosilustosarjat jatkuvat katkeamattomana pitkästi yli arvioidun vedenpaisumusajankohdan. Joissakin järvissä on myös kymmeniä tuhansia pohjan sedimenttikerroksia. Eivätkö nämä havainnot riitä kumoamaan Raamatun vedenpaisumuskertomusta?
– Etenkin pohjoiskalotilla jäätä kertyy paljon nopeammin kuin on luultu, ja vuodessa voi muodostua useita kerroksia. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana kadonneen pommikoneen hylky löydettiin 70 metrin syvyydestä.

– Puiden renkaat eivät aina ole vuosilustoja, vaan niitä on havaittu syntyvän jopa 5 rengasta/vuosi. Renkaita syntyy esimerkiksi kuivan ja sadekauden vaihtelusta. Myöskään järvien pohjasedimenttien ei tarvitse muodostua yksitellen ja vähitellen. Tämän puolesta puhuu se, että on löydetty fossiileja, jotka läpäisevät monia kerroksia.

– Jäätiköiden ja jääkauden kannalta mielenkiintoisin kirja Raamatussa on Jobin kirja, joka kuvaa postkatastrofaalista aikaa vedenpaisumuksen jälkeen ja sisältää enemmän viittauksia pakkaseen, lumeen ja jäätikköön kuin koko muu Raamattu yhteensä. Jobin kirjan kieli on arkaaista seemiläistä kieltä ja sisältää dinosauruskuvausten (Job 3:8; luvut 40.–41.) ja muinaisteknologian kuvausten ohella monia termejä, jotka eivät esiinny missään muualla arkeologisissa löydöissä tai muinaisista kirjoituksista. Job on ikään kuin yksityiskohtaisempi kommentaari Genesiksen 11. lukuun.

– Jääkausi sopii vedenpaisumuksen jälki-ilmiöksi, sillä kun ”vesi taivaanvahvuuden päällä” tuli alas, myös ilmaston voidaan ajatella kylmentyneen vedenpaisumukseen liittyvän, voimakkaan vulkaanisen toiminnan nostattaman pölyn vuoksi. Mekanismi on vastaava kuin täysimittaisen ydinsodan skenaarioissa pommien ilmakehään nostattaman pölyn aiheuttamasta ”ydintalvesta”.


Eikö paleomagnetismi osoita, että merenpohjan sedimentit ovat aivan liian vanhoja ollakseen syntyneitä tuhotulvassa?
– Magneettikentän heikkeneminen on ollut hämmästyttävän nopeaa varsinaisten mittausten valossa (15 prosenttia 150 vuodessa). Nämä maan metallisen ytimen virtaukset ovat saattaneet olla jopa mekanismina koko vedenpaisumuksessa, ja kaoottinen magneettinapojen vaihtelu on tapahtunut vedenpaisumuksen aikana. Samassa muinaisessa laavavirrassa on raportoitu magneettikentän lähes 90 asteen muutoksia, joiden on täytynyt tapahtua muutamien päivien aikana ennen jäähtymistä.


Eivätkö C14-hiili-isotooppiin perustuvat aikamääritykset kerro pitkästi yli 10 000 vuotta pidemmästä eliökunnan historiasta?
– Puiden C14-määrityksessä ennakkoasenteilla on keskeinen rooli, sillä kello ei sovellu luomishetken mittaamiseen. Jos oletetaan luomisen tapahtuneen, niin alussa radioaktiivista hiiltä ei olisi vielä ehtinyt kertyä säteilyn rikkoessa ilmakehän typpeä C14:ksi ja heliumiksi. Luomispäivänä kuolleen kasvin ikä olisi kuolinhetkelläänkin tällöin näyttänyt C14-kellolla mittaamattoman vanhalta.

– Kysymykseen voidaan myös esittää vastakysymys: miksi satojen miljoonien vuosien ikäisiksi väitetyistä timanteista mitataan edelleen C14-isotooppia ja alle 50 000 vuoden ikiä?

– Kenties hullunkurisin esimerkki pitkistä ajanjaksoista on suolakiteistä 500 metrin syvyydestä löydettyjen, ”200 miljoonaa” vuotta vanhojen bakteerien virkoaminen eloon. Tapahtuma popularisoitiin laajalti, mutta epäolennaiseen spekulointiin keskittyen: pitkät ajanjaksot romuttavaa löytöä juhlittiin todisteena sille, että elämä on voinut kulkeutua maapallolle ulkoavaruudesta pitkien matkojen takaa.


Vastausten lähteinä biokemisti Pauli Ojalan haastattelu sekä verkkosivut answersingenesis.com ja trueorigin.org.

Pauli Ojalan vedenpaisumusaiheiset verkkosivut


Heikki Salmela