Loppukesästä on käyty keskustelua opettajien ja vanhempien välisistä suhteista. Painopiste on ollut siinä, kenen ehdoilla ja miten peruskoulun oppilaita tulisi opettaa ja kasvattaa.
Sanomalehti Keskisuomalainen tarkasteli aihetta pääkirjoituksessaan 11.8.2011 koulujen ja vanhempien välisen kasvatuskumppanuuden näkökulmasta. Kun pyrkimyksenä on toimia aidosti rakentavassa kumppanuudessa, se on aina vähintään kahden osapuolen asia. Käyty keskustelu osoittaa, että koulukasvatus koetaan tärkeäksi asiaksi.
Suomalainen peruskoulu on huipputasoa. Korkean laadun perustana on opetushenkilöstön vahva ammattitaito ja kyky tulkita opetussuunnitelmaa arjen työssä oppilaiden hyväksi. Tässä tehtävässä opettajien tulee toimia tasapuolisesti ja käyttäytyä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Tämä saattaa joskus unohtua erilaisia vaatimuksia esitettäessä.
Kodin ja koulun kasvatuskumppanuutta
Julkisuudessa käyty keskustelu ilmentää koti–koulu-suhteen haasteita sekä sen erilaisia arvoja, odotuksia ja jopa vaatimuksia. Keskustelussa pyritään varmasti siihen, että tämän päivän oppilailla, myös kärjekkäitä vaatimuksia esittäneiden vanhempien lapsilla olisi elämässään hyvät eväät tulevaisuutta varten. Opetuksen tehtävänä onkin edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.
Koulun ja kodin välinen kumppanuus voi kehittyä laadukkaaksi, jos siinä osataan toimia aidosti omien arvolähtökohtien mukaisesti. Koulu arvostaa tässä mielessä hyviä vanhempia. Kristityt vanhemmat ovat varmasti sellaisia.
Perusopetusta uudistetaan
Uuden hallitusohjelman mukaan perusopetus uudistetaan vuonna 2016. Silloin pyritään vahvistamaan taito- ja taideaineiden opetusta, liikuntaa, yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta, ympäristökasvatuksen asemaa, oppiaineiden välistä yhteistyötä sekä monipuolistamaan kieliohjelmaa.
Opetusministeri Jukka Gustafsson haluaisi tehdä elämänkatsomustiedon opetuksen mahdolliseksi myös uskontokuntiin kuuluville, nykyisinhän evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluva oppilas ei voi valita elämänkatsomustietoa, vaan hänen on pakko osallistua uskonnonopetukseen. Sen sijaan evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumaton oppilas voi halutessaan olla mukana uskonnonopetuksessa.
Kristilliset koulut osa perusopetusta
Uusi opetusministeri ei näytä innostuvan kristillisten koulujen laajentumispyrkimyksille. Hänen mielestään on tärkeämpää kehittää peruskoulua lapsia ja vanhempia tyydyttäväksi. Jukka Gustafssonin mielestä yksityiskoulut ovat rikkaus, mutta hän ei silti halua olla lisäämässä niiden määrää merkittävästi. Gustafssonin näkemys näyttää liittyvän siihen peruslinjaukseen, jonka mukaan suomalaista koulukasvatusta rakennetaan kuntien järjestämän perusopetuksen varaan.
Keskustelu koulukasvatuksesta voimistunee iltojen pimetessä. Ideologisista ja vakaumuksellisista lähtökohdista huolimatta on tärkeää, että kaikilla tasoilla saadaan aikaan rakentavaa kasvatuskumppanuutta. Myös kansallisiin kouluopetusta koskeviin ratkaisuihin tulee vaikuttaa yhteisesti ja riittävän varhain.
Keskustelu koulun arvokasvatuksen kokonaisuudesta aidosti kristillisestä näkökulmasta käsin on jo kansallisen perinteemmekin pohjalta tärkeää, ennen kuin ryhdytään puhumaan tarkemmin eri oppiaineiden tuntimääristä. Keskustelulla, joka nousee kristillisistä arvoista, voi olla merkitystä niin uskonnonopetukseen kuin kristillisten koulujenkin asemaan.
Tulevaisuuden kouluopetukselle luodaan perustaa jo tänään. Siksi keskustelu- ja kasvatuskumppanuutta on tärkeä harjoittaa.
Matti Kangasoja
Kirjoittaja on jyväskyläläinen opetusneuvos.
