Kansankirkko natisee liitoksissaan (10.11.2010)

Yksi keskustelu ei tätä toki aikaansaanut, mutta valtava mediahuomio aiheutti lumipalloefektin ja sai ihmiset tarttumaan tietokoneen hiireen ja klikkaamaan sillä Eroakirkosta.fi-sivustolla.

Jo ennen homoiltaa ilmassa oli merkkejä siitä, että kirkkovenettä keikutetaan oikein kunnolla tai jopa ajetaan tykit asemiin lopullista välienselvittelyä varten.

Fundamentalismilla päähän
Esimerkkinä mainittakoon Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 20.9. julkaistu toimittaja Juhani Huttusen artikkeli Raamatulla päähän. Jutun ingressi kuuluu: ”Epävarmoina aikoina ihmiset hakevat itselleen turvaa. Fundamentalismi on lintukoto, jossa maailman muuttuminen ei järkytä omaa olemassaoloa.”

Kirjoitus oli voimakas hyökkäys ”fundamentalisteja” eli konservatiivisia kristittyjä vastaan, jotka pitävät Raamattua Jumalan sanana ja auktoriteettina. Tulilinjalla oli erityisesti kirkon viides herätysliike, ja myös helluntailaisuus sai osansa.

Tykityksen kohteet eivät jääneet tuleen makaamaan, vaan vastasivat asiallisesti ja napakasti lehdissään. Otsikolla "Leimakirves heiluu" päätoimittaja Hannu Nyman vastasi arvosteluun.

”Jostain selittämättömästä syystä Helsingin seurakuntayhtymän äänenkannattaja pyrkii ajoittain näpäyttämään ja hämmentämään niitä kirkon jäseniä, jotka ihan oikeasti tahtovat vielä uskoa Raamattuun Jumalan ilmoituksena”, Nyman ihmettelee Sana-lehdessä. 

”Jumalanpilkkaa uskoa uskontunnustukseen”
Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela reagoi erityisesti Huttusen käyttämään ”uskon kieli”-termiin. Huttunen väittää Lutherin opettaneen, että jumalauskoa koskevissa lauseissa luonnollisen kielen sanat saavat uuden merkityksen. Hän tiivistää: ”On jumalanpilkkaa uskoa uskontunnustuksen osiin kirjaimellisesti.”

Nummela oikaisee tällaisen erheen: ”Puhe erityisestä normaalista kielestä poikkeavasta ’uskon kielestä’ kätkee alleen Raamatun selkeiden opetusten kiistämisen.”

Perusteellisen ”Retorisen analyysin toimittaja J. Huttusen artikkelista” teki Suomen Teologisen Instituutin dosentti Timo Eskola.

Dosentin analyysi on murskaava. Se paljastaa, miten heppoisin eväin artikkeli on kirjoitettu. Eskola muun muassa löytää siitä lukuisia ristiriitaisia väitteitä. Huttunen myös sekoittaa filosofisen ”foundationalismi”-termin uskonnolliseen fundamentalismiin ja lähtee näin harhateille. 

Eskola päätyy siihen, että Huttunen on kirjoituksellaan halunnut auttaa liberaaleja piispoja. ”Olikohan tämä nyt sitten avuksi piispoille? Huono retoriikka tekee karhunpalveluksen niin tekijän omille pyrkimyksille, kuin hänen puolustamilleen liberaaliteologeille.”

Myös professori Miikka Ruokasen Lapualla 29.9. pitämä esitelmä ”Uskontunnustus ja moderni maailmankuva” oli aivan kuin vastaus Huttusen väitteisiin, vaikkei siihen suoraan viitattu.

Kirkolla rakenteellinen ongelma
Puheensa lopuksi Ruokanen vetosi: ”Älkäämme luovuttako isiemme ja äitiemme kirkkoa huijareille!”  Aiheellinen vetoomus, mutta kirkon uskollisena poikana Ruokanen ei kajoa ongelman ytimeen, itse kansankirkko/valtionkirkko-rakenteeseen, joka ei perustu Raamattuun.

Kansankirkko on pakosti täynnä nimikristittyjä, joille Jumalan sana ei paljon merkitse. Siksi ei pidä hirveästi ihmetellä eroamisbuumia.

Jos kirkkoon liitytään jo sylivauvana lapsikasteessa, niin yhtä kepeästi siitä erotaan hiirtä klikkaamalla. Usko, joka ei maksa mitään, ei muuta ansaitsekaan.

Esko Halme