![]() | |||
Joulun sanoma kuuluu kaikille (23.12.09)
Joulu on myös muistamisen juhlaa, jolloin vähän parempiosaiset haluavat muistaa niitä, joilla ei mene kovin hyvin.
Tulevina päivinä vietämme joulua, jokainen omalla tavallamme. Toisille tämä kristikunnan eniten juhlittu pyhärypäs on ilon ja odotuksen juhlaa, toisille taas kaikkea muuta. Yksinäisyys, osattomuus ja irrallisuus tiivistyvät ja elämä ahdistaa.
Joulu on myös muistamisen juhlaa, jolloin vähän parempiosaiset haluavat muistaa niitä, joilla ei mene kovin hyvin. Tämä on sinänsä hienoa ja jaloa, mutta jos se rauhoittaa paljostaan vähän antavien omantunnon koko vuodeksi, ei kaikki ehkä sittenkään ole kohdallaan. Joulu hiljentää jokaisen Yllättävää joulussa on se, että lähes kaikki länsimaiset ihmiset tietävät, miksi joulua juhlitaan. Vaikkei ihmisellä itsellään ole minkäänlaista uskonnollista vakaumusta, on kaikille selvää, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, jota tulee viettää arvokkaasti. Tuskin missään muussa maassa kuin Suomessa on tapana julistaa joulurauha. Tämä Turussa jouluaattona kello 12 suoritettava seremonia merkitsee monille ihmisille todellisen joulun alkua. Joulua vietetään paitsi kaikissa kodeissa, myös erilaisissa laitoksissa kuten vankiloissa. Allekirjoittanut on jo useana vuonna tehnyt Lähimmäinen-lehden joulunumeron. Lehden koskettavimmat tarinat ovat tavalla tai toisella liittyneet vankilaan. Ylppö muistelee joulua Ensi vuoden lopussa lakkautettavassa Konnunsuon vankilassa vaikutti lähes puoli vuosisataa maineikas vankilapastori Aarne Ylppö. Hän vietti ensimmäisen joulunsa vankilassa jo vuonna 1921 ja kirjoitti niistä myöhemmin ystävälleen Erkki Karjalaiselle koskettavan kirjeen, jossa hän kuvaili joulun viettoa vankilassa: ”Silloinen vankila sijaitsi Tuomiojalla, nykyisen Saimaan kanavan rannalla. Vangit asuivat suurissa puisissa parakeissa, jotka oli yritetty kuusien ynnä vaatimattomien koristeiden avulla pukea jouluasuun. Aattoillan hartaushetki vietettiin suurimmassa parakissa. Seisoessani väkijoukon edessä kuusen kynttilöiden tuikkiessa, tunsin olevani Korkeimman suojassa ja Kaikkivaltiaan varjossa. Joulun Herra vaikutti karuissa sydämissä sanansa kautta. Ulkona satoi lunta, mutta sisällä miesten sydämissä tuulet tyyntyivät ainakin hetkeksi. Muistojen satamaan saapui monta laivaa menneisyyden etäisiltä ulapoilta. Moni mies painoi katseensa alas... Ajatus sai alleen siivet. Se lensi kauas menneisyyteen, ehkä kotiin vaimon ja lasten luo. Kaikki tämä nykyinen sai alkunsa niin pienestä. Vain yksi hairahdus ensin totuuden tieltä. Siitä alkoi luisuminen alemmaksi ja alemmaksi kuilua kohti. Hartaushetki päättyi tuttuun virteen Enkeli taivaan lausui näin. Voimakkaana kaikui herkkä virsi näissä ankeissa olosuhteissa. Muutamien miesten silmäkulmaan ilmestyi jotain kosteaa. Joulun suuri sanoma oli mennyt perille sydämiin.” Ylpön työn jatkajat Vuosikymmeniä myöhemmin nuori mies nimeltä Pauli Särkkä vietti jouluaan vankilassa. Hän muistaa olleensa yksinäisistä yksinäisin. Kukaan ei ollut muistanut edes postikortilla ja jouluateriakin oli kovin laiha. Yksi ylimääräinen pala läskiä ja omena olivat ekstraa. Joitain vuosia myöhemmin mies tuli uskoon ja alkoi tehdä vankilatyötä, jota hän jatkaa edelleen. Vangit ja muut syrjäytyneet ovat olleet kohta 40 vuotta myös Kan ry:n sydämellä. Yhdistys tekee töitä näiden ihmisten parissa ympäri vuoden, mutta jouluna heitä halutaan muistaa erityisesti. Tänäkin jouluna lähes kaikissa Kan-kodeissa katetaan pöytä, johon kutsutaan paitsi omat asiakkaat, myös muita lähistöllä asuvia erilaisista riippuvuuksista kärsiviä lähimmäisiä. Ilkka J. Partanen Kirjoittaja on Kan ry:n Lähimmäinen-lehden toimitussihteeri.
| |||
![]() | |||