Jouluna luemme Luukkaan jouluevankeliumia, joka kertoo meille sen, miten maailman Vapahtaja syntyi ihmiskunnan keskuuteen. Jumala teki siinä ”lähetystyötä”, kun hänen Poikansa jätti Taivaan valtaistuinsalin ja vapaaehtoisesti alentui tulemaan tänne pimeän pakanuuden keskelle pelastustyöhön.
Toki Jumalan kansalla, juutalaisilla, oli paljonkin tietoa Jumalasta, ja he odottivat Kirjoitusten lupaamaa Messiasta. Mutta kun laskettu aika koitti ja lapsi syntyi, hän oli liian matalan majan messias kelvatakseen ylpistyneelle Herran kansalle. Vain harvat näkivät tässä jokeltelevassa Jumalassa muuta kuin tavallisen pikkuvauvan. Vain harvat ymmärsivät vähän myöhemmin, että Nasaretin puuseppä oli enemmän kuin tavallinen rakentaja.
Joulu ja ”vanha joulu” eli loppiainen
Jeesuksen syntymäjuhlaa, joulua, alettiin kristikunnan läntisessä perinteessä viettää 300-luvulla 25. joulukuuta, roomalaisen voittamattoman auringon juhlan paikalla. Jeesuksen tarkkaa syntymäaikaa tai edes vuotta ei tiedetä, mutta Rooman piispat ajoittivat joulunvieton saturnalia-juhlinnan aikoihin ”kristillistääkseen” vanhan pakanallisen juhlan.
Vielä aiemmin eli jo 200-luvulla vietettiin Jeesuksen syntymä- tai kastejuhlaa loppiaisena, tammikuun kuudentena päivänä. Ortodoksisessa perinteessä näin tehdään nykyäänkin. Juhlan vanha nimi epifania tarkoittaa ilmestymistä, Herran ilmestymistä. Vieläkin loppiaista sanotaan joskus vanhaksi jouluksi.
Loppiainen sai keskiajalla sisältönsä idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan Jeesus-lapselle (Matt. 2:1–12). Ruotsin kuningaskunnan ensimmäisessä luterilaisessa kirkkojärjestyksessä 1500-luvulla loppiaista nimitetään ”kolmen pyhän kuninkaan päiväksi”. Juhlan suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulunpyhien loppumista.
Idän tietäjät ehkä Babyloniasta
Loppiaisen evankeliumi kertoo itämaisista tietäjistä, jotka käyvät osoittamassa kunnioitustaan hijattain syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Näistä tietäjistä on esitetty monenlaisia arveluja. Jotkut ovat päätelleet, että heidän on täytynyt olla kuninkaita, koska heillä oli arvokkaita lahjoja ja pääsy kuninkaan puheille. Mutta kyseessä on vain arvelu. Muutenkin heihin liitetään paljon Raamattuun perustumatonta legendaa, kuten heille keksityt nimet: Kaspar, Melchior ja Balthasar.
Itämaan tietäjät (kr. magoi) olivat tähdistäennustajia eli astrologeja, jotka etsivät kuningasta. Professori, arkeologi Aapeli Saarisalo selittää Uuden testamentin suomennoksessaan, että tietäjät olivat luultavasti Babyloniasta, jossa Messias-toivo on voinut säilyä juutalaisten vankeuden ajan perintönä. He odottivat erityistä Messias-tähteä, mihin Bileamin ennustus (4. Moos. 24:17) viittaa.
Loppiaisen sanoma on, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Idän tietäjäthän olivat jostain kaukaa, Babyloniasta tai vielä kauempaa. Joulun ilosanoma ei kuulunut pelkästään Betlehemin paimenille – vaan kaikille kansoille, myös pakanoille. Jos idän tietäjät todella olivat kuninkaita eivätkä pelkästään astrologeja, sekin sopii hyvin kuvaan: joulun lasta kumarsivat niin köyhät paimenet kuin mahtavat ja rikkaat idän kuninkaatkin. Evankeliumin sanoma koskee kaikkia: jokaisen polven on notkistuttava Vapahtajan edessä.
Ja Luukas kertoo valtavasta ylistävästä enkelien joukosta. Ei kukaan tämän maailman kuninkaallisista ole saanut eikä ansainnut sellaista kunnianosoitusta syntyessään. Sen sai vain Jumalan kirkkautta harteillaan kantanut pieni lapsi.
Esko Halme
