Lahden Ristinkirkko oli tupaten täynnä väkeä 5. toukokuuta, kun siellä vietettiin kibbutsiliikkeen satavuotisen taipaleen kiitosjuhlaa. Kyseessä oli Israelin suurlähetystön ja Karmel-yhdistyksen järjestämä tapahtuma, jossa puhui muun muassa suurlähettiläs Avi Granot.
Kibbutsiliikettä juhlittiin jo viime vuonna, mutta nyt huomion kohteena olivat volunteerit, vapaaehtoisesti Israelin valtiota rakentamaan lähteneet.
Tuhansia suomalaisia kibutsnikkeja
Karmel-yhdistys välitti ensimmäiset suomalaiset Kirjat Anavimin kibbutsille elokuussa 1965, viimeiset vuonna 1998. Yhdistys on välittänyt kollektiivitiloille kaikkiaan noin kymmenentuhatta suomalaista. Pienempiä määriä on mennyt muiden yhdistysten kautta tai omatoimisesti.
Kibbutsiliikkeen historia alkoi Degania Alefin kommuunista, jonka juutalaiset sionistipioneerit perustivat 1910. Kommuuni sijaitsee Tiberiaksen eteläpuolella, Gennesaretjärven rannalla. Palestiina oli tuolloin turkkilaisten ottomaanien hallinnassa.
Maaliskuun lopussa 2011 Deganiassa pidettiin juhlat kibbutsiliikkeen satavuotisen historian merkeissä. Puhujana oli muun muassa Israelin presidentti Shimon Peres, joka itse oli yksi Alumot-nimisen kibbutsin perustajista. Alumot sijaitsee Deganian lähistöllä.
– Kaipaan Ashdotin kibbutsin kukkapenkkejä, Deganian banaaniterttuja, Kinneretin kibbutsin taateleita. Kaipaan viljapeltojen ja hedelmätarhojen vihreitä vainioita, Peres tunnelmoi Haaretz-verkkolehden mukaan.
Merkkihenkilöitä noussut kibbutseilta
Degania Alef on toiminut monien merkittävien israelilaisten kotina, ja monet sen asukkaista ovat lähteneet sieltä muualle perustaakseen uuden kibbutsin. Gideon Baratz oli ensimmäinen Deganiassa syntynyt lapsi, ja Moshe Dayan oli toinen. Kumpikin oli siis sabra eli Palestiinassa ennen Israelin itsenäisyyttä syntynyt henkilö.
Dayanista tuli kenraali ja poliitikko. Silmälappuineen hän oli vastamuodostetun Israelin valtion taistelujen symboli. Vuoden 1948 itsenäisyyssodan aikana hän oli suurten sotilasyksikköjen komentajana keskusrintamalla. Hän oli tiiviissä yhteistyössä pääministeri David Ben-Gurionin ja Shimon Peresin kanssa.
Vuonna 1947 Deganiassa oli 380 asukasta. Vuoden 1948 sodassa Syyrian armeija tuhosi kommuunin kokonaan, mutta se rakennettiin pian uudelleen.
Tänään Degania Alef – kuten myös vuonna 1920 perustettu Degania Bet – toimii edelleen aktiivisesti. Yhdessä 275 muun kibbutsin kanssa se elää muutoksessa kohdatakseen kollektiivisen elämäntavan haasteet 2010-luvulla.
Kibbutsien periaatteet muuttuneet
Kibbutsien perustamisen aikoina luotiin periaate, jonka mukaan ”jokainen antaa yhteisölle työpanoksensa voimiensa mukaan ja jokainen saa vastineeksi tarpeittensa mukaan”.
Sittemmin tilojen toimintaperiaatteissa on tapahtunut mullistus. Kibbutseista on tullut ”kapitalistisia” yrityksiä, joiden on kannatettava itse itsensä. Valtiolta ei tule enää tukiaisia kuten entisaikaan. 1960-luvulle saakka lähes kaikki kibbutsit saivat koko elantonsa maataloudesta. Nykyisin menestyvimmät kommuunit saavat tuottonsa korkean teknologian teollisuudesta ja turismista.
Jos kibbutsien kultaiset pioneeriajat ovatkin takanapäin, niillä on ollut merkittävä rooli modernin Israelin valtion maahanmuuttajien ensimmäisenä kotina ja työllistäjänä – unohtamatta niiden merkitystä maanpuolustuksessa varhaisina vuosina.
Osana satavuotisjuhlallisuuksia kibbutsiliike kutsuu kesäkuussa tuhansia entisiä vapaaehtoisia iloiseen jälleennäkemistapahtumaan Israelissa.
Esko Halme
hvnr.kdoph$dlndphgld.il
