Israel-vastaisuudesta juutalaisvihaan (27.5.)

Kentin yliopiston sosiologian professori Frank Furedi julkaisi tammikuussa internetissä tutkielman Gazan jälkeen: Mitä on 21. vuosisadan antisemitismin takana? Siinä hän toteaa, että viime vuosina juutalaisvastaisuus on Euroopassa selvästi voimistunut ja saanut uusia piirteitä.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta erityisesti Gazan sodan jälkeen Israelin-vastaiset mielialat ovat usein muuntuneet juutalaisvastaisiksi. Euroopassa perinteinen ero antisionististen asenteiden ja juutalaisvastaisten mielialojen välillä on siten hämärtynyt.

”Juutalaiset kaasukammioihin!”
Tutkielmassaan Furedi viittaa tammikuiseen Israelin-vastaiseen mielenosoitukseen, joka koski Gazan konfliktia ja jossa hollantilainen kansanedustaja Harry van Bommel vaati uutta intifadaa Israelia vastaan.

”Hänestä tuli antisemitistien kanssarikollinen, kun hän ei reagoinut mitenkään mielenosoittajien huutoihin, joissa muun muassa toivotettiin kaikki juutalaiset kaasukammioihin”, professori kirjoittaa.

Hänen mukaansa monet ihmiset nykyään vaikenevat kuullessaan iskulauseita kuten ”Tappakaa juutalaiset” tai ”Juutalaiset uuniin” Israelin-vastaisissa mielenosoituksissa. Joulukuussa Lontoossa tämänkaltaiset iskulauseet menivät vastalauseitta läpi – ja yhtä vähän vastustettiin juutalaiseksi karikatyyrihahmoksi puettua miestä, joka oli syövinään verisiä pikkuvauvoja.

Mielenosoitusten lisäksi juutalaisvastaisuuden voimistuminen näkyy vaatimuksissa boikotoida ja jopa ahdistella tiettyjä juutalaisia liikeyrityksiä Englannissa. Myös Italiassa on tapahtunut samaa. Siellä erään ammattiliiton puheenjohtaja on vaatinut boikotoimaan juutalaisia liikkeitä Roomassa. Liiton levittämässä lehtisessä julistetaan, että kaikki mitä ihmiset ostavat juutalaisen omistamasta liikkeestä, on ”veren tahrimaa”.
Näissäkin lauseissa on siirrytty kuin huomaamatta Israelin arvostelemisesta juutalaisten vainoamiseen.

Eurooppa ummistaa silmänsä
Euroopan antisemitismi ei näyttäydy vain islamistien ja Palestiinan puolustajien retoriikassa. Britanniassa lapsia on kuritettu kuulumisesta kansaan, jolla on ”verta käsissään”. Myös heidän vanhempiaan pelotellaan. ”Kaikkein hämmentävintä tässä kehityksessä on Euroopan yhteisön haluttomuus tunnistaa ja reagoida juutalaisvastaisiin tekoihin”, Furedi ihmettelee.

Yksi esimerkki on Pariisin mellakat tammikuun alussa.  Valtamedioissa kerrottiin, miten nuorisojoukot kivittivät poliiseja – mutta ei kerrottu, että he samalla huusivat ”Kuolema juutalaisille!” Juutalaisvihasta ei kerrottu, saati sitten käyty sitä julkisuudessa vastustamaan.

Myös Tanskasta, joka sodan aikana torjui lujasti natsien juutalaisvihan, on kuulunut hälyttäviä uutisia. Viime tammikuussa odenselaisen koulun rehtori Olav Nielsen totesi julkisesti, että hän kieltäytyy hyväksymästä juutalaisten vanhempien toiveita sijoittaa lapset hänen kouluunsa, koska se saattaisi aiheuttaa jännitystä muslimilapsissa. Muiden koulujen rehtorit olivat samaa mieltä.

Historian väärentämistä  
Antisemitismin lisääntymiseen liittyy myös kasvava pyrkimys irrottaa juutalaisten kansanmurha eli holokausti historiallisesta yhteydestään. Tämä tarkoittaa, että holokaustista ei enää välttämättä puhuta erityisenä historiallisena tapahtumana, jonka uhreja juutalaiset olivat, vaan toistuvana ilmiönä. Nyt meillä on monia ’holokausteja’, kuten esimerkiksi Bosnia ja Darfur. Israelin toimia palestiinalaisten suhteen on verrattu natsi-Saksan toimiin juutalaisia vastaan.

Tällaiset vertailut ”yllyttävät historian uudelleen kirjoittamiseen”, kuten professori Furedi toteaa.

Esko Halme