Sisältö » Artikkelit

Ilmestyskirja – suuri kuva-arvoitus (1.7.09)

Johanneksen ilmestys on aina kiehtonut ihmismieltä. Kirjoituksen runsas symbolien ja kuvien käyttö on myös tehnyt siitä kaikkien aikojen kuva-arvoituksen, jota monet ovat yrittäneet ratkaista.
Ilmestyskirjan vaikeaselkoisuus on johtanut monien eri tulkintamallien syntymiseen. Usein väitetään, että Ilmestyskirja avautuu helposti, kunhan vain käytetään oikeanlaista avainta eli tulkintamallia.

Neljä keskeistä koulukuntaa
Tärkeimpiä ”avaimia” on preteristinen eli aikahistoriallinen tulkintamalli. Sen mukaan kirja ymmärretään ensimmäisen vuosisadan historiallisen taustan pohjalta. Preteristien mukaan suurin osa Ilmestyskirjaa on jo toteutunut.
Historiallinen tulkintamalli puolestaan katsoo Ilmestyskirjan kuvailevan koko seurakunnan historiaa profeetallisesti.

Idealistisen tulkintamallin mukaan Ilmestyskirja ei kuvaa konkreettisia tapahtumia menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, vaan sen tarkoitus on vakuuttaa kärsivää seurakuntaa Jumalan lopullisesta voitosta.

Neljäs tulkintamalli on vapaissa uskonsuunnissa suosittu futuristinen tulkinta, joka olettaa Ilmestyskirjan kertovan tulevaisuudesta.
Futuristisen mallin kannattajien kesken puolestaan väitellään seurakunnan ylöstempauksen ajankohdasta. Tulkinnan kannattajat jakautuvat kolmeen ryhmään sen mukaan, mihin vaiheeseen seitsenvuotisen vihan tai ahdingon (tribulaatio) aikaa seurakunnan ylöstempaus sijoitetaan. Pretribulationistien mukaan ylöstempaus tapahtuu ennen ahdingon aikaa, midtribulationistien mukaan sen keskivaiheilla ja posttribulationistien mukaan sen lopussa.

Pretribulationismin nousu
Suomen helluntaiherätyksessä pretrib-tulkinta, jossa ylöstempaus tapahtuu Ilm. 6. luvun lopussa, oli yleinen Vilho Hartosen aikaan asti. Hartosen suosittu kirja Mitä pian tapahtuu (RV, 1950) siirsi tempauksen Ilm. 4:1:een.

Bestseller-kirjailija Hal Lindsey edustaa samaa linjaa kirjassaan Maa – entinen suuri planeetta (RV, 1972). Hän toteaa kuitenkin, ”ettei yksikään post-, pre- tai midtribulationisti voi väittää ainoassakaan Raamatun jakeessa selkeästi sanottavan, tapahtuuko tempaaminen ennen vai jälkeen ahdistuksen ajan vaiko keskellä sitä.” (Kohtaaminen pilvissä, RV 1984.)

Helluntaiherätyksen perinteisesti räväkkään, populistiseen julistustyyliin on pretribulationismi istunut kuin valettuna. ”Salainen ylöstempaus”, ”Karitsan häät”, ”vihan maljat”, ”antikristus”, ”pedon merkki”… tämä kuvasto on juurtunut monen uskovan sielunmaisemaan.

Lindseyn tavoin helluntaiherätyksen kustannusliike on antanut asiassa liikkumavaraa. Se on julkaissut Osmo Haaviston historialliseen tulkintaan painottuvan Mitä Johannes näki? (Aika Oy, 1995), samoin kuin Juha Partasen teoksen Unohdettu näkökulma Ilmestyskirjaan (Aika Oy, 2002), joka edustaa lähinnä idealistista tulkintamallia. Kirja on selkeä vaihtoehto sellaiselle Ilmestyskirjan tulkinnalle, joka keskittyy tulevaisuuden ennustamiseen.

Arto Pölläsen tuore teos Viimeinen elonkorjuu – Ilmestyskirjan sanoma (Aikamedia) on pretribulationistinen, vaikka koulukunnan enemmistöstä poiketen sijoittaakin ylöstempauksen ”vanhaan tyyliin” Ilm. 6. luvun lopulle.

Vaarana väärä rauha
Toisin kuin muiden tulkintojen kohdalla, pretrib-tulkintaan sokeasti uskomiseen liittyy vaaratekijä: tuudittautuminen ”väärään rauhaan”. Tästä on esimerkki Kiinan vallankumouksen ajoilta 1949. Kiinan uskoville opetettiin ennen kumousta: ”Ei hätää, ennen kuin ahdistus alkaa, teidät tempaistaan ylös.”

Mutta sitten alkoi hirvittävä vaino, ja monien usko koki haaksirikon väärän opetuksen seurauksena.

ESKO HALME