Facebook. Twitter. IRC-galleria. My Space. LinkedIn. Sosiaalisella medialla on monta nimeä, mutta toimintatapa on suurin piirtein sama.
Mielipiteet sosiaalisen median käytöstä sen sijaan jakaantuvat kahtia kuin aallonmurtajalla erotettuna. Osa sen ulkopuolella pysyttelijöistä pitää sitä täydellisenä ajanhukkana.
Tästä huolimatta sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Facebook-oppaan (2009) kirjoittaneen Ari Haasion mukaan pelkästään Facebookilla oli kesällä 2009 jo 250 miljoonaa käyttäjää eri puolilla maailmaa, Suomessa yli miljoona.
Koukuttava houkutus
Sosiaalisen median käyttöä vieroksutaan muun muassa siksi, että pelätään ajankäytön ongelmia. Joiltakin Facebook voi viedä aikaa päivittäin jopa tuntikausia. Toiset kokevat Facebook-ympäristön niin kiintoisaksi, että siitä voi olla vaikea irrottautua edes ruokailun ajaksi. Ajankäyttösyistä esimerkiksi työnantajat saattavat kieltää työntekijöiltään Facebookin käytön työaikana.
Myös yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset ovat sosiaalisessa mediassa tärkeässä roolissa. Esimerkiksi Facebook toimii periaatteella, että kaikki on julkista, kunnes käyttäjä itse rajoittaa jaettavia tietojaan. Kuten Ari Haasio toteaa, osa ihmisistä välttää liittymästä Facebook-yhteisöön juuri siksi, että he eivät halua jakaa elämäänsä koko maailman kanssa.
Yksi Facebookin avainkäsite on profiili, josta kukin voi muokata mieleisensä. Tässä on yksi sosiaalisen median vahvuuksista ja heikkouksista. Suuren muunneltavuutensa vuoksi Facebook ja muut sosiaaliset mediat saattavat vaikuttaa viestintäkenttinä niin pinnallisilta, ettei virtuaaliyhteisöön tee mieli sitoutua.
Vanhoja tuttuja
Moni Facebookin käyttäjä on kokenut myönteisiä yllätyksiä löytäessään Naamakirjasta vanhoja koulukavereitaan jopa vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen. Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa on tosin huomauttanut (Iltalehti 17.4.2009), että sosiaalisella medialla henkiin herätetyt ihmissuhteet eivät yleensä kestä lämpiminä kovin pitkään.
Vähitellen viestit, tykkäämiset ja kommentoinnit saattavat vähetä olemattomiin.
Sosiaalisen median hyödyntämisestä asiakastyössä järjestetään nykyisin jopa maksullisia koulutuksia. Näille osallistuu varsinkin sellaisia henkilöitä, joilta työnantaja jopa edellyttää sosiaalisen median hyödyntämistä asiakaskontakteissa, kuten opettajat, projektityöntekijät, julkishallinnon virkailijat, markkinointihenkilöt ja asiakaspalvelijat.
Naamakirja seurakuntatyössä?
Entä seurakuntatyö – onko siinä sijaa Facebookin ja muun sosiaalisen median hyödyntämiselle? Facebookin käyttöön seurakuntatyössä liittyy samaa problematiikkaa kuin muuhunkin ihmistyöhön. Seurakuntatyöntekijä toimii tietyn työroolin kantajana samaan tapaan kuin esimerkiksi lääkäri, tuomari tai opettaja. Mitä vahvemmin määritelty ja säädelty ammattirooli on kyseessä, sitä enemmän se rajaa mahdollisuuksia inhimillisten luonteenpiirteiden ilmentämiseen sosiaalisessa mediassa.
Toisin sanoen: jos seurakuntatyöntekijä aikoo käyttää profiiliaan seurakuntalaisten ja seurakunnan ulkopuolisten kanssa viestimiseen, hän ei voi päivittää profiiliaan läheskään niin vapaasti kuin sellainen henkilö, jolle Facebook on yhteydenpitoväline ainoastaan todellisten ystävien kanssa.
Yksi keino välttää työroolin ja siviiliminän yhteentörmäyksiä on luoda kaksi henkilökohtaista profiilia, joista toinen on työtä ja toinen siviilielämää varten. Tällöin Naamakirja on saanut kirjaimellisesti kahdet kasvot.
Jari Olavi Hiltunen
Kirjoittaja on porilainen opettaja ja kirjallisuuskriitikko.
