Sisältö » Artikkelit

Eliezer Ben-Jehuda elvytti heprean kielen (20.01.10)

Monet tuntevat sionismin tärkeimmän perustajan Theodor Herzlin nimen. Sen sijaan Eliezer Ben-Jehudan nimi ei liene yhtä tunnettu, vaikka esimerkiksi Jerusalemin keskeinen kävelykatu on nimetty hänen mukaansa.

Joissakin suhteissa Ben-Jehudan merkitys on Herzliäkin suurempi Israelin valtion synnylle ja kehitykselle, sillä hän muovasi klassisesta hepreasta kansan käyttökielen.

Unelmoi omasta maasta ja kielestä
Ben-Jehuda (1858-1922) syntyi Liettuassa ja oli alkuperäiseltä nimeltään Eliezer Yizhak Perelman. Hänen vanhempansa toivoivat hänestä rabbia, ja hänen opintonsa perehdyttivät hänet syvästi heprean kieleen. Hän kuitenkin siirtyi maalliseen oppiin ja poliittisiin pyörteisiin ja alkoi unelmoida juutalaisten omasta valtiosta.

Ben-Jehudan näkemys heprean kielestä juutalaiskansaa yhdistävänä tekijänä sopi hyvin yhteen orastavan sionistisen aatteen kanssa. Vuoden 1878 vaiheilla hän koki valtavan elämyksen, josta hän myöhemmin kirjoitti sanakirjansa esipuheessa: ”Noina päivinä aivan kuin taivas olisi äkisti auennut ja kirkas, loistava valo olisi leimahtanut silmieni edessä ja mahtava sisäinen ääni olisi kaikunut: Israelin jälleensyntyminen esi-isien maaperälle” (Encyclopaedia Judaica).

Opiskellessaan Pariisissa seuraavana vuonna hän kirjoitti erääseen lehteen jutun ”Polttava kysymys”, jossa ensimmäistä kertaa viitattiin ”Erez Israeliin” juutalaisten kansallisena henkisenä kotipaikkana.
Ben-Jehuda saapui vaimoineen Turkin hallinnassa olevaan Palestiinaan 1881. Hän yritti heti saada väestön puhumaan hepreaa.

Kannusti heprean puhumiseen
”Palestiinassa asuu jo pieni joukko juutalaisia, jotka ovat syystä tai toisesta muuttaneet sinne. Minun on liityttävä heihin ja saatava heidät käyttämään hepreaa puhekielenään” (R. St. John: Profeettojen kieli. Nykyheprean isän kiehtova elämäkerta. RV 1978).

Heprea oli jo 200-luvulta lähtien ollut latinan tavoin puolikuollut kieli. Sitä ei enää puhuttu, mutta kirjallisesti sitä vielä käytettiin ja synagogissa myös puhuttiin rukouskielenä.
Suorastaan fanaattisesti Ben-Jehuda vaati, ettei hänen kotonaan saisi puhua muuta kuin hepreaa. Näin hänen vaimostaan tuli ensimmäinen hepreaa puhuva äiti lähes kahteen tuhanteen vuoteen, ja heidän pojastaan Ben-Zionista (s. 1882) tuli ensimmäinen modernia hepreaa äidinkielenään puhuva ihminen.

Klassista mishna-hepreaa oli huomattavasti uudistettava ja laajennettava, jotta se sopisi kaikkeen moderniinkin käyttöön. Raamatussa on noin 7000 heprean sanaa, kun yleensä kielissä niitä on noin 40 000. Edes ’kyllä’ tai ’kissa’-sanaa ei VT:ssa ole, puhumattakaan uudesta tekniikan sanastosta.

Pyrki täydellisyyteen
Ben-Jehuda pyrki työssään tieteelliseen täydellisyyteen, minkä vuoksi työ edistyi hitaasti. Lisäksi hänen heikko terveytensä ja varojen niukkuus hidastivat hanketta.

Hänen kirjallinen päätyönsä oli 17-osaisen heprean kielen sanakirjan aloittaminen ja aineiston kerääminen. Hän ehti itse viimeistellä kuusi osaa, hänen toinen vaimonsa Hemda kahdeksan osaa ja loput kolme osaa valmistuivat Israelin valtion toimesta vuoteen 1959 mennessä.

Ben-Jehuda oli tarkka siitä, että kieli olisi mahdollisimman puhdasta hepreaa. Jos sopivaa sanaa ei löytynyt moderniin käyttöön, hän turvautui heprean sukulaiskieliin kuten arabiaan, akkadiin ja koptiin. Uudet sanat hän lanseerasi yleisölle toimittamansa lehden kautta. Tänään nykyhepreaan lainataan paljon myös ei-seemiläisistä kielistä, kuten englannista, venäjästä ja puolasta.
Vuonna 1977 valmistui ensimmäinen Uuden testamentin (Brit Hachadashah) käännös nykyhepreaksi.

esko halme