Katolinen teologi Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti uskonpuhdistuksen kynnyksellä olevansa jyrkästi eri mieltä niiden kanssa, jotka eivät tahdo Raamattua käännettävän kansankielelle ”ikään kuin Kristus olisi opettanut niin monimutkaisesti, että vain kourallinen teologeja pystyisi häntä ymmärtämään”. Erasmus toivoi, että myös naiset ja eri kielten puhujat turkkilaisista saraseeneihin voisivat lukea evankeliumeja ja Paavalin kirjeitä.
Martti Luther toteutti Erasmuksen toiveen Saksassa ja Mikael Agricola Suomessa. Kääntäjän työ ei ollut helppoa. Agricola vertasi itseään kreikkalaisten tarujen Sisyfokseen, joka joutui ikuisiksi ajoiksi vierittämään kiveä ylämäkeen.
Ikuisesta urakasta ei onneksi ollut kyse; Se Wsi Testamenti ilmestyi vuonna 1548, yhdentoista vuoden aherruksen jälkeen.
Luutarhan kautta lustitarhaan
Raamatun tekstejä kääntäessään Agricola joutui keksimään liudan uusia sanoja. Uuden testamentin esipuheessaan hän toivookin lukijoilta ymmärrystä kielen suhteen: ”Ja echke toisinans mwtomat Sanat ouat oudhot ia camalat ensin cuulla / nin ne quitengin aijallans hariotuxes suloisemaxi tuleuat.”
Agricolan satoihin uudissanoihin kuuluvat muun muassa armolahja, hiippakunta, lahko ja perikato. Jotkut sanat hän otti kirjakieleen kansankielestä, esimerkiksi jalopeuran.
Osa Agricolan oivalluksista on jäänyt ajan myötä unholaan, kuten luutarha (hautausmaa) ja lustitarha (paratiisi).
”Rakkautesi on suloisempi kuin viina”
Koko Raamattu ilmestyi suomeksi vuonna 1642. Vuonna 1776 julkaistu Biblia on siitä kielellisesti paranneltu versio ja edelleen käytössä joissakin herätysliikkeissä.
Biblian kieli kuulostaa nykylukijan korvaan tahattoman hauskalta. ”Sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina”, morsian huokaa Laulujen laulussa, ja Luukkaan evankeliumissa Jeesus parantaa miehen, ”jolla olivat perkeleet jo kauvan aikaa olleet”.
Vuoden 1933/38 Kirkkoraamattu on tutumpaa kieltä, ja vuoden 1992 käännöksessä hämmennystä herättävät sanat on nykyaikaistettu; munaskuiden asemesta puhutaan munuaisista ja valistamisen sijaan valaisemisesta.
Paikallisbussilla Sarpattiin
Raamatun vaikutus näkyy Suomen kartalla ja ihmisten nimissä: Tampereen seudulla voi matkustaa bussilla Kaanaaseen tai Sarpattiin, ja raamatulliset nimet kuten Eeva, Saara ja Samuel säilyttävät suosionsa.
Raamatun vertaukset ja sanonnat ovat tulleet osaksi tavallista puhetta ja usein irtautuneet alkuperäisestä yhteydestään. Viittausten kirjo näkyy kotimaisessa kansankuvauksessa. ”Mitä hyödymme vaikka voittaisimme koko maailman jos saamme vahinkon seläällemme”, toteaa työmies Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa.
Nykyään Raamatun kuvastoa hyödynnetään rocklyriikassa. Heviyhtye Kotiteollisuus käyttää Tuonelan koivut -laulussaan ihmisistä nimitystä Jumalan kuvat. ”Kyllä minä maljasi juon, jos sinä tahdot niin”, laulaa puolestaan Happoradio kappaleessa Pelastaja.
Vajavainenkin käännös puhuu Jumalasta
Raamattu on eittämättä jättänyt jälkensä suomen kieleen ja kulttuuriin, mutta tunnistaako maallistunut nykyihminen viittaukset? Ei se itsestäänselvyys ole; eräskin nuori kuuli kymmenen käskyä ensimmäistä kertaa lukiossa.
Uusilla käännöksillä halutaan tehdä ihmisen tie Jumalan luo helpommaksi. Agricolan aikana esteenä oli paitsi kirjakielen, myös lukutaidon puuttuminen. Nykyään ymmärtämistä vaikeuttaa oman ja Raamatun ajan kulttuurin erilaisuus.
Kaikilla raamatunkäännöksillä on heikkoutensa, mutta jokaisen kautta on moni saanut elämäänsä avun. Käännöskritiikin pyörteissä kannattaakin muistaa Agricolan pyyntö: ”Ele polghe Kiria quin Sica, waicka henes on wehe wica.”
Säde Loponen
vdgh.orsrqhq$dlndphgld.il
