Tiistai 28. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Armas
Julkaistu 1.3.2016 00:00

Unelma toi painajaisen

Yksi arabikevään jälkeen rampautuneimmista maista on Syyria, jossa shiiat ja sunnit käyvät sisällissotaa ja Isis on pyrkinyt valtaamaan alaa. Äärijärjestö on tuhonnut Syyriassa muinaisia kristillisiä monumentteja, siepannut kristittyjä ja saanut lukuisat heistä pakenemaan maasta. Syksyllä 2014 kansainvälinen liittouma pommitti Isisin valtaamaa kurdivaltaista Kobanen kaupunkia. Kuva: Shutterstock / Orlok
Minä aloitin arabikevään. Nyt kuolemaa on kaikkialla ja kiihkoilu kukoistaa”, vaikeroi tunisialainen naispoliisi Faida Hamdy The  Telegraphille.

Hamdy takavarikoi joulukuussa 2010 nuoren tunisialaismiehen vihanneskojun kadulla, kun mies ei suostunut maksamaan seitsemän
dollarin lahjusta taas kerran. Se olisi ollut hänen päiväpalkkansa. Myöhemmin vihannesmyyjä poltti itsensä valtuustorakennuksen edessä ja kuoli vammoihinsa sairaalassa.

Tapaus synnytti ketjureaktion eri arabimaissa: seurasi joitakin polttoitsemurhia sekä suuria mellakoita, joiden pyrkimys oli kaataa hallitsijoita. Mediaa seuraavat länsimaalaiset haukkoivat henkeään.

Reilussa vuodessa Tunisian, Egyptin, Libyan ja Jemenin pitkäaikaiset hallitsijat oli syrjäytetty.

Isis ja kumppanit yllättivät

Kansannousuissa etenkin arabimaiden nuoret, joita alueen väestöstä on noin 60 prosenttia, ilmaisivat kauan kyteneen turhautumisensa epärehellisiin päättäjiin, työttömyyteen ja köyhyyteen sekä arvostuksen ja vapauden kaipuunsa.

Samalla arabikeväässä on kuitenkin ollut kyse myös laajemmasta monimutkaisesta yhteiskunnallisesta murroksesta, jota viime vuosien  tapahtumat ovat entisestään vahvistaneet.

Kuten hyvin tiedetään, kevään 2011 mielenosoittajien toiveet eivät toteutuneet kuin osittain, jos lainkaan. Vain harvassa arabimaassa kansannousujen voi sanoa lisänneen demokratiaa. Esimerkiksi Egyptissä päädyttiin entistäkin ankarampaan sotilasvaltaan. Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä mielenosoitukset johtivat verisiin sisällissotiin.

Valtatyhjiön täyttivät islamistiryhmät, joilla oli täysin toisenlaiset tavoitteet kuin arabinuorisolla tai länsimailla. Kansainvälinen yhteisö yllättyi jälleen.

Epävakaudesta tuli Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella pysyvä tila.

– Kun kansannousu oli saanut vanhat johtajat syrjäytettyä, muslimiveljeskunta ja muut islamistiryhmät varastivat näytelmän,  edialähetysjärjestö Avainmedian arabiankielisen työn johtaja Aaron kiteyttää.

Huonojen uutisten aalto

Kaikista korkeimmalta odotuksissaan putosivat todennäköisesti kristityt ja alueen muut uskonnolliset ja etniset vähemmistöt, kuten baha’it ja jesidit. Heidän kannaltaan arabikevään seuraukset ovat monissa maissa olleet suorastaan katastrofaalisia.

Toive aiempaa demokraattisemmista yhteiskunnista ja lisääntyneistä vapauksista – sekä aiemmin vallinnut rajoitettu mutta suhteellisen turvattu asema – vaihtuivat uskovien kokemaan väkivaltaan, tappamiseen ja kidnappauksiin. Myös kristittyjen omistamia liikkeitä ja kristillisiä
instituutioita vastaan hyökättiin. Jopa Tunisiassa, jota voidaan pitää arabikevään saavutusten myönteisimpänä esimerkkinä, kristittyihin kohdistuneet vainot ovat voimistuneet.

Tämä on johtanut massiiviseen kristittyjen muuttoliikkeeseen etenkin Syyriasta ja Irakista, mutta lähtijöitä on ollut runsaasti muualtakin. Esimerkiksi Syyrian Aleppossa asui vielä nelisen vuotta sitten 250 000 kristittyä, mutta kevääseen 2015 mennessä heitä oli enää alle 40 000. Jopa kokonaisia seurakuntayhteisöjä on joutunut jättämään entiset kotiseutunsa.

Mikäli kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, perinteinen – tyypillisesti ortodoksinen ja katolinen – kristillisyys katoaa asiantuntijoiden mukaan Syyriasta kokonaan.

Myös Irakissa kristittyjen määrä on romahtanut. Heitä on paennut sekä maan pohjoisosiin että ulkomaille. Marttyyrien ääni- järjestön hallituksen puheenjohtaja Aki Miettinen muistuttaa, että Irakin levottomuudet alkoivat jo 2003, kun Yhdysvaltain ja Britannian liittouma hyökkäsi maahan ja kukisti Saddam Husseinin.

– Vuonna 2003 maassa oli kenties 1,7 miljoonaa kristittyä; jotkut arvioivat, että jopa kolme miljoonaa. Nyt heitä on 300 000, Miettinen
toteaa.

Vainojen voimistuminen ei toki ole vain Irakin ja muiden arabimaiden ongelma, vaan kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä: viime vuosi oli niiden osalta modernin historian pahin, uskonnonvapausloukkauksista raportoiva Open Doors -järjestö totesi vastikään.

Järjestön tietoonsa saamasta noin 7 000 kristitystä marttyyristä suuri osa menetti silti henkensä juuri Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Saudien ja Iranin valtakamppailu

Lähi-idässä vaino ei kuitenkaan rajoitu vain kristittyihin. Yksi asiantuntijat yllättäneistä arabikevään seurauksista oli, että se usutti sunni- ja shiiamuslimit toisiaan vastaan.

Muun muassa Irakissa ei aiemmin merkinnyt, oliko shiia vai sunni, mutta Irakin sodan jälkeen Iran alkoi vaatia sinne shiiojen oikeuksia ja käänsi shiiat ja sunnit vastakkain. Niinpä parin viime vuoden aikana vainottuja ovat olleet myös maltilliset sunnimuslimit.

– Alkujaan Isiksen toiminta suuntautui kristittyjä kohti. Nyt järjestö on radikalisoitunut niin, että se iskee sattumanvaraisesti, Irakissa tammikuussa vieraillut Miettinen kertoo.

Tämä sunnien ja shiiojen välinen jännite on myös yksi arabikevään tapahtumien keskeisistä taustatekijöistä. Riitojen perimmäinen syy ei ole kuitenkaan uskonnollinen, vaan ne juontuvatshiialaisen Iranin ja sunnilaisen Saudi-Arabian raadollisesta valtataistelusta alueella.

Esimerkiksi Syyrian vuodesta 2012 jatkunut tuhoisa sisällissota näyttää uskontoriidalta, mutta pohjalla vaikuttaakin Iranin ja Saudi-Arabian poliittinen valtapeli: saudit tukevat sunnikapinallisia ja Isisin joukkoja shiialaista hallitusta ja sen liittolaista – eli Irania – vastaan.

Vastakkainasettelu on kärjistynyt, politisoitunut ja väkivaltaistunut vasta reilussa kymmenessä vuodessa. Ilonaiheita herätys ja kristittyjen rohkaistuminen

Hengellinen kevät

Aki Miettisen mukaan esimerkiksi Irakissa kristittyjen vainoja voimistavat myös lukuisten sunnien, jopa sunnipoliitikkojen, kääntymiset
kristityiksi.

Yksi arabikevään sisältämistä, kristinuskon näkökulmasta hyvistä asioista onkin muslimien keskuudessa virinneen herätyksen jatkuminen ja voimistuminen.

Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on menossa herätys, jolle pitää hakea vertailukohtaa kristinuskon alkuajoista asti. Monet luotettavat arvioitsijat ovat esittäneet, että parinkymmenen viime vuoden aikana alueella on kääntynyt enemmän muslimeja kristityksi kuin 1 400 edeltävän vuoden aikana yhteensä.

Määrällisesti herätys on levinnyt laajimmalle Iranissa, jossa monet toimijat uskovat kääntyneitä olevan jo useita satoja tuhansia, sekä Algeriassa, jonka osalta usein puhutaan noin sadastatuhannesta kääntyneestä.

Yhteensä Jeesuksen seuraajaksi lähteneitä ex-muslimeja on alueella siis vähintään satoja tuhansia. Ja vaikka liikehdintä on alkanut jo paljon ennen arabikevättä, viime vuosina herätys näyttäisi kaiken aikaa voimistuneen.

Esimerkiksi Avainmedian johtama evankelioiva Al Hayat -kanava saa kymmeniä kääntymysviestejä – päivässä.

– Pelkästään meille tuli viime vuonna tieto yhteensä 25 650 kääntymyksestä eri puolilta maailmaa. Kyse on siis ihmisistä, jotka soittivat tai kirjoittivat meille ja kertoivat kääntyneensä islamista kristinuskoon, Aaron kertoo.

Suurin osa näistä viesteistä tuli juuri Pohjois-Afrikasta ja Lähiidästä; yksittäisistä maista eniten Egyptistä, Irakista, Algeriasta ja Marokosta.

Omaa kieltään kiinnostuksesta kertovat myös Al Hayatin ohjelmien kuukausittain keräämät yli miljoona katsojapalautetta tai sosiaalisen
median kommenttia; samoin toisen arabiankielisen kristillisen televisiokanavan, Sat-7:n, katsojamääriä taannoin selvittänyt kysely, joka osoitti kanavan ohjelmien saavuttavan miljoonayleisöjä jopa yhdessä maassa.

Siellä missä toimii vanhoja kirkkoja, kiinnostus näkyy muslimien etsiytymisenä niihin. Esimerkiksi Egyptin koptikirkoissa ei ole koskaan käynyt niin paljon muslimeja kuin nyt.

– Hengellistä herätystä on ollut myös nimikristittyjen keskuudessa. Tällaisia viestejä tulee kaikkialta mutta erityisen paljon Egyptistä, Aaron kertoo.

Erityisesti Syyriassa ja Irakissa kuoleman läsnäolo on saanut ihmiset etsimään Jumalaa ja uusia vastauksia. Palautteiden perusteella monia muslimeja myös puhuttelee marttyyreinä kuolleiden kristittyjen sitoutuminen uskoonsa sekä alueella toimivien kristittyjen  vustustyöntekijöiden sitoutunut ja määrätietoinen lähimmäisenrakkaus.

Facebook-vallankumous

Aaron korostaa sähköisen median roolia herätyksen levittäjänä. Satelliitti- tv:n, internetin ja sosiaalisen median käyttö on yleistä monissa
alueen maissa, ja esimerkiksi saudiarabialaiset lukeutuvat maailman ahkerimpiin YouTuben ja Twitterin käyttäjiin. Samalla internetistä ja sosiaalisen median palveluista on tullut kanava, jonka kautta uskonnonvapautta tiukasti rajoittavien valtioiden asukkaat voivat kuulla evankeliumin.

Yhtä iso rooli internetillä ja sosiaalisella medialla oli myös kansannousujen puhkeamisessa. Facebookin kautta ovat levinneet paitsi mielenosoituskutsut myös uudenlainen kritiikki vallanpitäjiä kohtaan: johtajia ja näiden ratkaisuja kritisoidaan ja mielipiteitä ilmaistaan aiempaa avoimemmin ja rohkeammin, ainakin nimimerkkien suojista.

– Arabit ovat avautuneet maailmalle sosiaalisen median kautta, Aaron toteaa.

Osa ihmisistä on alkanut kritisoida myös maiden perinteistä uskonnollista eliittiä sekä islamin tarjoamia vastauksia. Yhä useammat kertovat julkisesti pettymisestään ja kyllästymisestä islamiin, islamistipuolueiden esittämiin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin sekä erityisesti islamin
nimissä tehtyyn väkivaltaan ja muslimien keskinäiseen vihanpitoon.

Toki ääri-islamistit ovat myös onnistuneet saamaan nuorisoa puolelleen uskotellen, että voitto koittaa vielä islamin nimessä taistellen.
Silti Al Hayatin kumppanit Syyriassa ja Irakissa ovat todenneet, että joka kerta kun Isis tekee hirmuteon, kirjaimellisesti tuhannet muslimit jättävät islamin uskon.

Suorastaan ennenkuulumaton oli egyptiläisen maallisen televisiokanavan tarttuminen Al Hayat -kanavalla esitettyyn koraanikritiikkiin pari vuotta sitten. Egyptiläiskanava käytti lähteenään Al Hayatin ohjelmaa, jossa esitellään koraanitutkimuksen tuloksia sekä Koraanissa esiintyviä ristiriitoja, moraalisesti kyseenalaisia opetuksia ja epätarkkuuksia. Sittemmin myös moni muu kanava on nostanut esille vastaavaa kristittyjen
tutkijoiden esittämää Koraani- kritiikkiä.

– Auktoriteettien arvostus on heikentynyt. Uskon, että näillä ohjelmilla on siinä iso roolinsa, Aaron arvioi.

Tyytymättömyys on saanut monet julistautumaan julkisesti ateisteiksi. Tämäkin on uutta Lähi-idässä. Ilmiö on niin iso, että se on noteerattu myös paikallisessa valtamediassa.

– Näillä islamista luopuneilla ateisteilla on nykyään omia lehtiä, YouTube-kanavia ja jopa televisiokanava. Kun olemme keskustelleet joidenkin heidän kanssaan, on kuitenkin käynyt ilmi, etteivät monet heistä ole Jumalan kieltäjiä vaan islamin jumalan kieltäjiä. Useat heistä ovat sittemmin kääntyneet kristityiksi.

Kuolemaa uhmaten

Sama rohkeus ja avoimuus näkyvät myös kristityissä, jotka pitävät monin paikoin uskoaan esillä ennennäkemättömällä tavalla. Vaikka
monet entisistä muslimeista joutuvat turvallisuus- ja perhesyistä salaamaan uuden uskonsa, yhä useampi on päättänyt kertoa siitä julkisesti.

– Usein nämä henkilöt arvelevat tai tietävät uskonsa tulleen jo muutenkin ilmi, ja he ajattelevat, että jos kerran kuollaan, niin kuollaan
sitten kunnialla. Jopa Saudi-Arabiasta on soitettu videopuheluita lähetyksiimme. Olemme sanoneet heille siihen liittyvistä riskeistä, mutta he ovat itse vaatineet päästä todistamaan uskostaan kasvoillaan, Aaron kertoo.

Vanhojen kirkkojen rohkaistumisesta hyvä esimerkki on Pohjois-Irakin Erbilissä suomalaisen IRR-TV:n johdolla järjestetty media- ja kaupunkimissio.

Aki Miettisen mukaan vainot eivät mietitytä esimerkiksi irakilaisia evankelisia pastoreita eniten. Heidän päähuolenaiheensa on, että kristittyjä olisi tarpeeksi.

– Eräskin sanoi, että kristittyjen on pysyttävä Lähi-idässä, koska se on tehokkain tapa puolustautua islamia vastaan.

Tulevaisuuden tienhaarat

Millainen sitten on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tulevaisuus?

Mielipiteet eriävät. Toisten mukaan ääri-islamilaisten ryhmittymien johtajuus on myös Lähiidän ja Pohjois-Afrikan väestölle todellinen vaihtoehto: ne houkuttavat, koska ne ovat organisoituja ja ihmisille on tärkeämpää saada työpaikkoja, rahaa ja turvallisuutta kuin vapauksia.

Näistä syistä länsimaisen demokratiayhteiskunnan sijasta monissa arabimaissa kenties halutaankin rakentaa islamilainen valtio.

Ääri-islamilaiset ryhmät eivät myöskään lopu aivan heti. 

– Vaikka Isis heikkenisi ja kuihtuisi, tilalle on välittömästi tulossa seuraava ryhmittymä, Aki Miettinen huomauttaa.

Toiset otaksuvat, että nykyinen häilyvä tilanne johtaa ennen pitkää demokratiaan, joka Eurooppaankin saatiin aikoinaan vasta murroksen kautta.

– Alueen valtioiden on pakko avautua kristinuskolle. Pohjois-Afrikan muslimimailla ei pian ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa kristillisten seurakuntien rekisteröityä. Algeriassa rajoitettu rekisteröitymisvapaus on jo annettu, Aaron toteaa.

– Jotta ääri-islam voidaan voittaa, meidän pitää informoida heidän tekemistään vääryyksistä sekä haastaa heidän hengelliset iskulauseensa huolellisesti väitteemme dokumentoiden.


Arabikevään avainsanat
» Uskonnollinen polarisoituminen
» Sosiaalinen media verkostoi ihmiset toisiinsa ja ulkomaailmaan
» Uudenlainen rohkeus ilmaista mielipiteitään
» Kriittisyys perinteisiä auktoriteetteja kohtaan




Ruut Ahonen, Heikki Salmela

Jaa
Yhteisöjen ymmärtäminen vaati vuoropuhelua
NiceDesign rakentaa naisten välistä yhteyttä
Parikymppinen kestohitti soi yhä
Ida Elina puhuu koululaisille rohkeudesta
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!