Torstai 23. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Akseli
Julkaistu 8.12.2016 00:00

Suomalaiset auttavat pakolaisia Marokossa

Marja ja Tauno Toukola sekä Cesar Gil (kolmas vas.) tapaamassa Norsunluurannikolta kotoisin olevia pakolaisia. Kuva: Eero KetolaSirokko-tuuli ghibli puskee kuivaa, harmaankeltaista hiekkaa kylätielle. Oliivipuiden lehdet ovat pölyn peitossa. Kaksi nuorta miestä astelee laitumella kohti tietä. Nähdessään tutut avustustyöntekijät miehet heilauttavat kättään. Fidan yhteistyökumppani Cesar Gil Melillan Centro de Nueva Vida -seurakunnasta on Norsunluurannikolta kotoisin oleville pakolaisille entuudestaan tuttu.

Pian tien reunalle on kokoontunut kymmenkunta henkilöä. Pakolaisia tulee Marokkoon lähes taukoamatta etelästä Saharan ja päiväntasaajan väliseltä alueelta, mutta maassa on myös tuhansia syyrialaisia.

Muse, yksi norsunluurannikkolaisista, kertoo, että matka on ollut vaikea ja pitkä. Matkan keskeisin välietappi, Espanjalle kuuluva Melillan itsehallintokaupunki, on parin kilometrin päässä.

– Nyt matkamme on pysähtynyt. Ryhmän jäsenet lausuvat tuon tuostakin sanan peninsula. Sillä he tarkoittavat Espanjaa ja sen takana sijaitsevaa Ranskaa. Nämä maat kiinnostavat heitä erityisesti. Silti vain harvat tänne tulleista yrittävät saada idempää Välimereltä tuttua venekuljetusta meren yli suoraan Espanjaan.

Aidattu kaupunki

Piikkiestein varustettu teräsverkko ulottuu kuuden metrin korkeuteen. Melillaa kiertävien viiden sisäkkäisen aidan väli on vain muutamia metrejä. Aitojen yli kiipeäminen näyttää mahdottomalta. Silti yrittäjiä riittää loputtoman tuntuisesti.

Pari päivää ennen saapumistamme Melillaan lähes kahdeksankymmentä pakolaista yritti päästä esterakennelman yli. Osa onnistui, osa jäi kiinni aitoihin tai aitojen väliin.

– Rajan ylitystä yrittävät valmistautuvat siihen huolella. He hakkaavat kenkien pohjiin nauloja tai kiertävät tukevia puuruuveja kengän reunoihin. Ilman niitä on turha nousta kiipeämään, kaksitoista vuotta pakolaisten parissa työtä tehnyt Cesar Gil kertoo.

Samana yönä, jolloin suuri pakolaisryhmä yritti ylittää rajan, tullissa pysäytettiin auto, jonka moottoritilaan oli piiloutunut mies. Osa hänen käsivarttaan oli pahasti palanut, eikä mies päässyt omin voimin pois kuumasta moottoritilasta.

Gil työtovereineen auttaa näitä Eurooppaan pyrkijöitä sekä Marokossa että Melillan vastaanottokeskuksissa. Marokkoon he toimittavat sekä ruokaettä vaateapua. Fida tukee Espanjan Asambleas de Dios -helluntailiikkeeseen kuuluvan seurakunnan avustustyötä taloudellisesti, ja avustusreissuilla ovat säännöllisesti mukana myös Fidan Espanjan-lähetit  Marja ja Tauno Toukola.

– Heidän elämänsä kotimaassa täytyy olla todella vaarallista, köyhää ja toivotonta: he pyrkivät pääsemään sieltä senkin uhalla, että heidät saadaan rajalla kiinni tai että he loukkaantuvat tai haavoittavat itseään yrittäessään päästä aitojen yli, Toukolat pohtivat.

Pakolaisille jaettavat ruokatarpeet ostetaan Melillasta, mutta etenkin aiemmin suomalaisavioparilla oli mukanaan Espanjasta tuotuja lahjoitusvaatteita.

Piileskelyä ja pilkkaa

Sen jälkeen kun reitti Turkista Balkanin kautta Keski-Eurooppaan sulkeutui, Marokon rannikolle on tullut runsaasti myös Lähi-idästä kotoisin olevia ihmisiä.

Melillan lähistöllä on jatkuvasti vähintään satoja kaupunkiin pyrkiviä. Yöt he viettävät hylätyissä taloissa, karjasuojissa tai kallioiden painanteissa. Heidän auttamistaan vaikeuttaa se, että monet heistä vaihtavat paikkaa päivittäin.

Vaikka Marokko on alueen tasapainoisin ja turvallisin maa, pakolaiset joutuvat kokemaan vihamielistä kohtelua. Monia heistä on pahoinpidelty ja heidän vähäisiä tavaroitaan tuhottu.

– Paikalliset ihmiset eivät ole kovin ystävällisiä meille ”mustille pakolaisille” ja ”haratineille”, joiksi he meitä kutsuvat. Olemme heidän mielestään aina väärässä paikassa. Joissakin kylissä ihmiset ovat kuitenkin hyvin ystävällisiä. He antavat meille ruokaa, neuvovat lähimpiin kauppoihin ja ohjaavat oikealle tielle, Matza-niminen pakolainen kertoo.

Ryhmän kanssa keskustellessamme joukko läheisen kylän asukkaita tulee luoksemme. He hymyilevät ja katsovat ystävällisesti meitä ja pakolaisia, kun nämä ottavat kiitollisena vastaan elintarvike- ja vaatepussit. Marian löytää avustuskuormasta itselleen sopivan takin, ja Mustafa saa paksun täkin. Molemmat vaatekappaleet tulevat tarpeeseen, kun sää marraskuun puolenvälin jälkeen alkaa viiletä.

Marja ja Tauno Toukolaa pakolaisten hätä koskettaa syvästi. Silti he eivät voi auttaa näitä pääsemään Eurooppaan.

– Ymmärrämme, että se ei ole meidän tehtävämme. Kokemustemme mukaan pelkkä ruoka-apukin on kuitenkin heille suureksi avuksi. Lisäksi jaamme heille kristillistä kirjallisuutta ja rukoilemme heidän kanssaan ja heidän puolestaan.

Melillan lisäksi Marokon rannikolla sijaitsee toinen Espanjalle kuuluva itsehallintokaupunki, Ceuta. Ceutan kansainvälinen seurakunta tekee niin ikään avustustyötä pakolaisten parissa, ja myös se saa toimintaansa tukea suomalaisilta helluntailäheteiltä.


Eero Ketola

Kirjoittaja vieraili Melillassa ja Marokossa marraskuun alussa.

Jaa
Yhteisöjen ymmärtäminen vaati vuoropuhelua
NiceDesign rakentaa naisten välistä yhteyttä
Parikymppinen kestohitti soi yhä
Ida Elina puhuu koululaisille rohkeudesta
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!