Sunnuntai 25. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Uuno, Uno
Julkaistu 20.10.2016 00:00

Salmisten ”viimeinen ristiretki” tuli päätökseensä

Afrikassa arvostetaan korkeaa ikää ja kokemusta, Ilkka ja Leena Salminen kertovat. Läheteistä tulee kuin isiä ja äitejä monille paikallisille.Leena ja Ilkka Salminen ovat palanneet Vantaan Hakunilaan. Neljän vuoden ajan koti on ollut vuokrattuna.

– Kalustettuna ja hyvillä vuokralaisilla, Ilkka Salminen kehuu kotoutuvan lähetin tilannetta. On päästy palaamaan lähtöruutuun, eikä kaikkea ole tarvinnut rakentaa alusta asti uudelleen.

Salmisten tie lähetystyöjaksolle kulki poikkeuksellista reittiä. Toisaalta kutsujina Ugandaan olivat paikalliset toimijat, jotka vakuuttuivat Ilkka Salmisen evankelista-pastorin armoituksen sopivuudesta itäisen Afrikan kentälle kaikkiaan 14 lyhyemmän vierailun myötä.

Toisaalta Salmisten kotiseurakunnassa Kontulan Metrokappelissa oltiin niin ikään koettu, että pitkäaikainen johtava pastori olisi hyvä lähettää työuran viimeiselle komennukselle Afrikkaan. Ilkka Salminen, nyt 68, suuntasi kentälle eläkeläisenä, Leena Salminen, 65, jätti työnsä lääketeollisuudessa.

– Haluaisimme lähteä vaikka huomenna, Leena vastasi ilahtuneena hallituksen puheenjohtajan ehdotukseen Ugandan-jaksosta reilut neljä vuotta sitten.

Afrikka oli poltellut Salmisten mielissä jo vuosikymmenien ajan. Kentälle lähtö lasten kanssa ei aikanaan realisoitunut. Nyt lähdettäisiin kahdestaan, sydän täynnä annettavaa.

Uganda vaurastuu

Uganda on suomalaisille helluntailaisille tietotasolla erittäin tuttu maa. Moni kuulee yhä korvissaan lähetyslegenda Åke Söderlundin karhean äänen, näkee sielunsa silmin Aminin ja Oboten hirmuhallintojen muistomerkeiksi jääneet pääkallokasat ja muistaa maata piinanneen AIDS-vitsauksen.

Ugandassa on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta Afrikan mittapuulla rauhallista. Maan demokratia, matkailu ja elinkeinoelämä ovat kehittyneet hyvin, ja Ugandasta on muodostumassa se ”Afrikan vihreä helmi”, jona se luonnonvarojensa puolesta tunnetaan.

Toki maassa on edelleen jättiläismäisiä ongelmia. AIDS-tilanne on helpottamassa, mutta suuri osa ugandalaisista on edelleen hyvin köyhiä.

Suurena kipukohtana on maan pohjoisosa, jossa mellasti viime vuosiin saakka Joseph Konyn johtama väkivaltainen LRA-sissiarmeija. Pohjois-Uganda kuuluu maailman kehittymättömimpiin ja traumatisoituneimpiin alueisiin. Vielä kymmenen suhteellisen rauhallisen vuoden jälkeen jopa 80 prosenttia lapsista ei pääse kouluun.

Pohjois-Ugandassa herätystä

Ilkka Salmisen mieltä lämmittää helluntaiseurakuntien työn avautuminen juuri Pohjois-Ugandassa.

Maan luoteiskulmassa Länsi-Niilin alueen kaupungeissa on pidetty useita mittavia evankelioimisaktioita, joissa tuhansia ihmisiä on tullut uskoon ja useita satoja on kastettu. Lähetystyöntekijä Pertti Söderlundin lapsuudenystävä, saksalais-kenialainen Peter Franz tiiminsä kanssa on ollut alueella tärkeässä roolissa.

Kohdekaupunkiin saapuu jo viikkoja ennen missiokokouksia tiimi, joka vierailee kouluissa, kaduilla, vankiloissa ja radiossa kertoen tulevasta tapahtumasta. Myös eri alueilla näytetty Jeesus-filmi ja voimakas rukous pohjustavat tapahtumaa. Lähes viikon kestäviin kokoussarjoihin saapuu kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Imaamien opettajana

Erityisen merkittävänä Salmiset pitävät Pohjois-Ugandassa olevaa Yumben kaupunkia, joka on 98-prosenttisesti muslimien asuttama. Reilu vuosi sitten evankelioimisaktion yhteyteen kytketty jalkapalloturnaus avasi ovet kaupunkiin. Yumbea hallitsevat muslimijohtajat, imaamit, pyysivät Ilkka Salmista opettamaan heille Raamattua.

Salminen on opettanut imaameja nyt kolme kertaa. Muslimeille annettava opetus on luonteeltaan erilaista kuin kirkoissa.

– Opetuksessa käymme läpi esimerkiksi sitä, kuka Jeesus on, mitä kolminaisuus merkitsee ja onko Raamattu luotettava, Salminen kuvailee.

Yumbaan suuntautuvaa työtä on tehty toistaiseksi pääkaupunki Kampalasta käsin. Alueelle on tarkoitus perustaa pian ensimmäinen helluntaiseurakunta.

Seurakunnat tarvitsevat tukea

Tärkeä osa Salmisten työtä oli vahvistaa Ugandan jo olemassa olevia seurakuntia ja kehittää niiden toimintaa käytännössä.

Itäafrikkalaiset seurakunnat ovat tunnetusti lämminhenkisiä ja äänekkäitä, ja ne kokoavat hyvin seurakuntalaisia pitkiin ja riehakkaisiin jumalanpalveluksiin.

Kääntöpuolena on rakenteiden heikkous ja myös kristittyjen koulutus, joka on jatkuva haaste. Afrikkalaiseen tapaan seurakuntien työ ei ole kovin pitkäjänteistä, ihmiset elävät hetkessä.

Ilkka Salmisen mielestä afrikkalaiset tarvitsisivat myös puhdasta lähetyshenkisyyttä.

– Muiden kuin oman heimon parissa työskentely tuntuu olevan monelle hyvin vaikeaa.

Leena Salmisen työkenttänä oli lapsityö. Ugandalaisseurakunnissa opeteltiin muun muassa käyttämään näytelmiä raamatunopetuksen työvälineenä. Toinen hänen tehtävistään oli luoda Fida Internationalin kummilapsityön tiedonhallintajärjestelmä ja opettaa paikallisia työntekijöitä käyttämään sitä.

Kummilapsityötä Salmiset pitävät ensiarvoisen tärkeänä. Apu menee suoraan perille ja koskettaa yhteiskunnan ydintä, lasta ja hänen perhettään.

Loka-marraskuussa Salmiset kiertävät Suomessa Pertti Söderlundin ja Peter Franzin kanssa. Kahden viikon kiertue käsittää pääkaupunkiseudun lisäksi seurakuntia ympäri maata.

Tarkoituksena on valaista suomalaisten lähetystyön ystävien mieliin Pohjois-Ugandan tilannetta.

Puuroa ruudun äärellä

Isovanhempien ikävä kohdistui kotimaassa kasvaviin lapsenlapsiin. Nykyaika on kuitenkin suonut ikävään teknistä helpotusta: Skype-kuvapuhelut tuovat kullanmurut yllättävän lähelle.

Kuvaruudun ääressä on syöty yhdessä puuroa ja ukki on tehnyt taikatemppuja.

– Suomen-lomilla lastenlapset eivät ole vierastaneet meitä, Leena Salminen iloitsee.

Ikävä on vihlaissut kovimmin vaaratilanteissa, joihin afrikkalaisessa liikenteessä joutuu tämän tästä. Kuolemakin on liipannut läheltä pariin otteeseen.

– Silloin miettii, miltä lapsista ja lapsenlapsista tuntuisi, jos mummi ja ukki kuolisivat tänne Afrikkaan.

Lähetti ehtii muutamassa vuodessa kotiutua kohdemaahan. Suomi ei ole enää itsestään selvä ykköskotimaa.

Ugandalaisetkaan eivät tuntuneet täysin ymmärtävän, miksi pidetty ja hyvävoimainen pariskunta oli lähdössä. Ja eläke, mikä se sellainen edes on.

Ugandasta lähteminen teki henkisesti tiukkaa Salmisillekin, työtä kun olisi vielä vaikka kuinka paljon. Jatkossa tultaisiin käymään lyhyemmille jaksoille, mutta samanlaista työ ei enää olisi.

Loppukesästä, lähtöä edeltävänä viikkona Leena Salmisen käteen sattui Kampalassa Vantaankodin tuttu avain ja avaimenperä. Silloin sydämessä läikähti lämpimästi.

– Kyllä me ollaan nyt lähdössä kotiin, Salminen totesi mielessään.

Ilkka Salmisen ja Peter Franzin kiertue seurakunnissa lokakuun viimeisellä ja marraskuun ensimmäisellä viikolla.


Anssi Tiittanen

Jaa
”Tervettäkin karismaattisuutta on paljon”
Toisen tarina voi muuttaa omankin elämän
Keskiössä keskeneräisyys
Etsijöitä etsimässä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!