Keskiviikko 17. tammikuuta.
Nimipäivää viettää Anton, Antto, Anttoni, Toni
Julkaistu 12.1.2018 13:25

Oulussa sosiaalinen työ tuottaa tulosta

Työpaja Cykkelin uskovat ohjaajat Matti Kielinen ja Pertti Korhonen esittelevät pajassa tuunattuja polkupyöriä. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö teki hiljattain 350 pyörän tilauksen, joka pitää työpajan 18 käsiparia liikkeellä. Kuva: Mikko Saukkonen

Mereltä pu­haltaa tuuli ja lumi lauk­kaa pitkin oululaislähi­ön katuja. Punatiilisen Toppila- Centerin, Oulun helluntaiseura­kunnan etäpisteen sisään tuisku ei yllä. Siellä kymmenet hyvän­tuuliset työkuntoutujat, tukityöl­listetyt ja vapaaehtoiset tekevät töitä kirpputorilla ja kahdessa työ­pajassa.

 

Toppila-Center sijaitsee sosi­aalisista haasteistaan tunnetussa Meri-Toppilan lähiössä. Helmikuussa keskus täyttää viisi vuotta. Sen toiminnanjohtaja, helluntai­seurakunnan pastoritiimiin kuu­luva Mikko Saukkonen kertoo, että tänä aikana seurakunnan so­siaalinen työ ja tunnettuus kau­pungissa ovat kasvaneet merkit­tävästi.

 

– Negatiiviset stereotypiat hel­luntailaisista ovat loiventuneet.

 

Myönteinen muutos on tapah­tunut yksinkertaisesti sen kaut­ta, että sosiaalista työtä tehdään useiden yhteistyökumppanien kanssa ja työssä tavoitetaan jat­kuvasti paljon ei-uskovia.

 

Saukkosen mukaan tietoisuus seurakunnasta kasvoi rytinällä pari vuotta sitten, kun Toppila- Center koordinoi massiivisia vaa­telahjoituksia maahanmuuttajil­le ja aiheesta uutisoivat niin Yle Radio Suomi kuin maakuntalehti Kaleva ja kaupunkilehti Forum24. Tämän myötä oululaiset alkoivat mieltää helluntaiseurakunnan ta­hoksi, joka tekee hyvää ja auttaa ihmisiä.

 

 

 

Seurakuntaan soppatykin kautta

Hyvä maine on kuitenkin vain si­vujuonne sen rinnalla, mitä kes­kus merkitsee työllistyneille.

 

– Oli kuin lottovoitto päästä tänne. Toppila-Center on tuonut elämään kaiken ilon ja jaksamisen takaisin, sanoittaa Minna, yksi 50–60:stä kuntouttavaan työtoi­mintaan osallistuvasta.

 

Työtoveri Viivi kuvailee kes­kusta työyhteisöksi, jossa kaik­ki puhaltavat yhteen hiileen. Helena kiittelee, että siellä saa vajaakuntoisenakin tehdä moni­puolisia työtehtäviä jaksamisen ja vahvuuksien mukaan.

 

Työkyvyttömyyseläkkeellä ole­va Hannu Ylitalo osallistuu mo­nitoimikeskuksen työhön vapaa­ehtoisena. Hän kertoo kaivan­neensa paikkaa, jossa voisi pitää vireyttä yllä ja auttaa muita. Tämä toteutuu nyt Toppila-Centerissä, jossa Ylitalo ahkeroi keskimäärin yli kymmenen tuntia viikossa.

 

– Työvoimaviranomaiset­kin ovat olleet oikein mielissään omasta aktiivisuudestani.

 

Ylitalo ajaa muun muassa pa­kettiautolla kaupoista elintarvik­keita ruoka-aputyöhön ja kirppu­torien henkilökunnan ruokailui­hin. Hän auttaa myös keskuksessa toimivan ”sivupisteseurakunnan”, Majakan, kahviossa sekä vuorovii­koin keskustassa ja Meri-Toppilas­sa pidetyn Soppakirkon järjeste­lyissä. Muutama vuosi sitten juuri tuo työmuoto johti hänet sisemmäs uskoon ja helluntaiseurakuntaan.

 

– Tulin mukaan ”soppatykin kautta”, Ylitalo nauraa.



Tulos yllätti vanhimmiston

Oulun helluntaiseurakunnan so­siaalinen työ kattaa kaikkiaan kaksi kirpputoria, pyöränkorjaus­työpaja Cykkelin ja käsityö-, siivous- ja keittiötoimintaa tarjo­avan Nyplinki-ryhmän, evankeli­oivan Soppakirkon, Majakka-kah­vion ja erilaisia pienryhmiä sekä SPR:n koordinoiman ruoka-avun.

 

Laaja työ ei ole itsestäänsel­vyys, sillä kun Saukkonen aikoi­naan esitti näyn Toppila-Cente­ristä, vanhimmisto empi sen on­nistumista.

 

– Meitä huoletti talous ja se, onko tarpeeksi vapaaehtoisia te­kijöitä, vanhimmiston puheenjohtaja Yrjö Kemppainen muis­telee.

 

Nyt hän näkee, että riski kan­natti.

 

– Pikkuhiljaa työ lähti liik­keelle ja aloimme nähdä laajem­min, että se on ilmeinen Jumalan tarjoama mahdollisuus meille. Emme ole pitkiin aikoihin seura­kuntana voineet tavoittaa ulko­puolista maailmaa siten kuin se Toppila-Centerin kautta on ollut mahdollista.

 

Sosiaalinen työ hoidetaan yh­distyksen kautta. Sitä tarvitaan muun muassa työllistämistukien saamiseksi. Yhdistyksen 590 000 euron vuosibudjetti kertoo osal­taan, että toiminta pelaa ja talous on kunnossa. Vanhimmisto iloit­see niiden lisäksi työllistetyis­tä, hyvin pyörivistä kirpputoreis­ta sekä yhteistyösuhteista muun muassa Oulun kaupunkiin, oppi­laitoksiin, SPR:ään ja Rikosseu­raamuslaitokseen, joissa myös luotetaan heihin.



Nykyajan tapa kasvaa?

Helluntaiseurakunnassa laupeu­dentyö koetaan kiinteänä osana sen hengellistä missiota. Ei-us­koville työ antaa kontakteja us­koviin vapaaehtoisiin ja ilosano­maan. Ajan kuluessa osa heistä on tullut myös uskoon ja seurakun­taan. Uskovia puolestaan työ ope­tuslapseuttaa aidosti.

 

– Siinä saa nähdä, että oma elä­mä kristittynä on merkityksellistä, kun ei pelkästään saa asioita vaan voi antaa muille, Mikko Saukko­nen sanoo.

 

Vaikka moni helluntaiseura­kunta jakaa jo ruoka-apua, osa laajastikin, Saukkonen näkee, että näky paikkakunnan tarpeis­ta voisi saada monen yhteisön el­pymään hengellisesti.

 

– Saatamme järjestää missiota­pahtumia, mutta pitkäjänteinen työ, jossa ollaan kontaktissa ih­misten kanssa, puuttuu aika mo­nilta seurakunnilta.

 

Ilman ulospäin suuntautumis­ta yhteisö voi vaipua näköalatto­muuteen, jolloin nähdään vain harventuvat penkkirivit tai talous-huolet. Sen sijaan Saukkonen us­koo, että nytkin Oulussa tehtävä verkostoituminen, ihmisten koh­taaminen ja auttaminen voivat johtaa yllättäen toivottuihin seu­rauksiin.

 

– Kun tavoitamme ihmisiä, us­koisin, että seurakunnan jäsen­määrä, joka ollut aika lailla stabii­li, voi lähteä nousuun.

 

 

Ruut Ahonen

 



Jaa
Näky sai siivet
70-prosenttisesti suomalainen
Ilmiöiden aallonharjalla
Joulun symbolit nostavat sanoman esiin
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!