Sunnuntai 25. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Uuno, Uno
Julkaistu 1.3.2016 00:00

Lorvailun siunaus

Uskonelämän kuivaa kautta kutsutaan toisinaan erämaaksi. Uupuneena Sari Savela alkoi ymmärtää metaforaa uudella tavalla. %u2013 Erämaahan joutuminen olikin helpotus, koska siellä ei ollut virikkeitä. Siellä sai vain levätä.  Kuva: Säde LoponenSe alkoi Jordaniassa, keväällä 2012. Sari Savela oli viikon mittaisella matkalla, jonka aikana hän tapasi ystäväänsä, keräsi materiaalia lehtijuttuihin ja osallistui rukousverkoston tapaamiseen. Matkan piti olla virkistävä, mutta Savela ei virkistynyt.

– Normaalisti olen kiinnostunut uusista ihmisistä ja innostunut yhteisistä rukoushetkistä, mutta nyt kontaktien luominen tuntui työläältä ja tilaisuuksiin osallistuminen puudutti.

Kun Savela palasi kotiin, arki ei enää sujunut. Häntä itketti ja ahdisti, olo oli toivoton ja työt takkusivat.

Savela ei osannut sanoittaa omaa tilaansa. Keskustelut tutun sielunhoitoterapeutin kanssa kuitenkin paljastivat, että hän oli vakavasti uupunut.

Pettymys toisensa jälkeen

Oikeasti uupuminen toki juonsi juurensa paljon kauempaa kuin Jordaniasta. Kuormaa kertyi niin salakavalasti, että sen painon huomasi vasta kaatuessaan.

Savela on koulutukseltaan ekonomi, joka ryhtyi vuonna 2010 yrittäjäksi. Hän oli jo pitkään työskennellyt kristillisen ABC+-lehden päätoimittajana, ja pesti jatkui yrityksen kautta. Toinen tärkeä asiakas oli tv-kanava, jonka uutislehteä Savela toimitti.

ABC+-lehden tekeminen loppui yllättäen elokuussa 2011.

– Se oli henkisesti iso juttu, koska olin sitoutunut lehteen ja ajatellut tekeväni sitä suuresta näystä käsin. Nykyään ymmärrän näyn vähän toisin, mutta silloin ihmettelin, miten tässä näin voi käydä.

Pääelättäjän menetys johti siihen, että Savelan piti ryhtyä etsimään asiakkaita juttu kerrallaan. Jatkuva epävarmuus oli raskasta, eikä hän kokenut olevansa freelancerina omalla paikallaan.

Uupumuskeväänä myös uutislehden toimittaminen loppui. Toisen vakituisen tulonlähteen menetys oli viimeistään se tekijä, joka katkaisi kamelin selän.

Savela puhuu mieluummin uupumuksesta kuin työuupumuksesta, koska harvoin väsyminen johtuu pelkästään töistä. Hänkin vielä sulatteli järkytystään siitä, että perheen kolmesta lapsesta kaksi oli peräkkäisinä vuosina sairastunut parantumattomaan autoimmuunisairauteen.

Mielihyvää etsimässä

Sielunhoitoterapeutti oli järjen ääni, joka ohjasi Savelan lääkäriin. Diagnoosin jälkeen tuntui kuin keho olisi antanut itselleen luvan olla väsynyt. Uupumuksen kynnyksellä Savela oli heräillyt aamuöisin murehtimaan asioita, joihin ei voinut vaikuttaa, mutta nyt hän olisi vain nukkunut.

Myös Savelan mies oli saanut uupumusdiagnoosin. Lähipiiri ihmetteli, kun puuhakas pariskunta vietti aikaa mökillä makoillen. Vapaaehtoistyö avioliittoleireillä sai siltä kesältä jäädä.

– Olimme kyllä perheenä paljon yhdessä, mutta emme me vanhemmat jaksaneet tukea toisiamme. Kumpikin keskittyi omaan oloonsa.

Mielialalääkkeet auttoivat pahimman yli. Toipumisen kannalta merkittävintä oli mielekäs tekeminen, jota Savela alkoi pikkuhiljaa lisätä päiviinsä. Hän käveli metsissä ja nautti koiran terapeuttisesta seurasta. Syksyllä hän hankki kuntosalijäsenyyden ja elvytti käsityöharrastuksen.

Suurimpia ilonaiheita oli valokuvaus, jonka opiskelun Savela oli aloittanut ennen uupumusdiagnoosia tavoitteenaan perustutkinto. Vaikka opiskelu oli haastavaa, sairausloman aikana siitä tuli voimavara. Kameran käyttö imaisi mukaansa niin, että Savela saattoi uppoutua tuntikausiksi sommittelemaan asetelmia.

Sosiaaliset suhteet olivat tarkoituksella minimissä, mutta silti Savela ilahtui, kun joku lähetti viestin tai soitti kysyäkseen kuulumisia.

– Rinnalla kulkeminen on tosi tärkeää; tajusin, kuinka huono olin siinä ollut. Minulla oli aina ollut kiire sinne, tänne ja tuonne.

Savela myös huomasi, että ihmisten myötätunto saattaa hiipua, jos vaikeaa vaihetta kestää pitkään. Joskus hän oli aistivinaan sellaistakin asennetta, että vaikeudet väistyvät, kun rukoilee enemmän, ylistää enemmän ja uskoo enemmän.

– Olen ollut monenlaisissa hengellisissä piireissä ja itsekin innokas esirukoilija ja ylistäjä. Karismaattisuudessa on paljon hyvää, mutta nyt sen äärimuotoja katselee vähän eri silmin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta koen oppineeni jotain enemmän Jumalan armosta, kun olin itse siinä tilanteessa, että minusta ei irronnut mitään.

Uupumus oli myös hengellinen kriisi, mutta se ei horjuttanut Savelan uskoa. Hän purki Jobin lailla pettymystään tapahtuneesta suoraan Jumalalle.

– On tärkeää hyväksyä se, että elämä ei aina ole kivutonta ja mukavaa. Kun katsoo Raamatun henkilöitä ja ihmiskunnan historiaa, milloin se muka on ollut sellaista? Jostain meille kuitenkin tulee helppouden odotus.

Irti suorittamisesta

Puolen vuoden sairausloman jälkeen Savela ei tuntenut vielä olevansa valmis palaamaan yrittäjyyden rumbaan. Hän oli jonkin aikaa ammatillisesti tyhjän päällä, joten oli helpotus, kun eräästä kristillisestä mediatalosta tarjottiin palkkatyötä.

Viime syksynä julkaistiin Savelan kokemuksistaan kirjoittama teos, Uupumuksesta uuteen alkuun (Päivä). Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että kaikki pääkaupunkiseudun kirjastojen kappaleet ovat parhaillaan lainassa ja varauksia on 60.

– Moni on kertonut samastuneensa kokemuksiini. Omista asioista kertominen hirvitti etukäteen, mutta avioliittotyön kautta tiesin, että kaikkein yksityisin on yleistä.

Kirjassaan Savela kertoo tarinaansa lapsuudesta alkaen ja pohtii uupumuksen taustalla olevia tekijöitä. Vaikeuksien kasaantuminen on niistä yksi, mutta osansa lienee myös varhain omaksutulla vastuunkantajan roolilla. Hän on löytänyt itsestään erityisherkkyyden piirteitä ja ymmärtää sitä kautta varoa viriketulvaa.

Savelalle uupumus jätti selkeämmän tietoisuuden omista rajoista. Varoitusmerkkejä kuten fyysistä väsymystä tulee kuunnelleeksi tarkemmin. Edes yhden kokonaisen lepopäivän viettäminen viikoittain on tärkeää.

Hiljattain Savelan elämään tuli taas uusi kriisi, kun hän menetti äitinsä.

– Äiti sairasti pitkään ja kuolema oli odotettavissa, mutta tiedostan, että se on iso stressitekijä ja vaatii aikaa. En voi juuri nyt ladata kalenteria täyteen.

Kristittynä Savela kuvaa olleensa altis julistukselle, jossa korostetaan kiirettä elonpellolla. Suorittajan rooli yhdistettynä vilpittömään auttamishaluun sai hänet menemään mukaan kaikkeen, mihin joku vain keksi pyytää.

Oivallus tyhjän tilan ja uudistumisen yhteydestä syntyi, kun Savela luki Tomas Sjödinin kirjan Se tapahtuu, kun lepäät (Perussanoma).

– Levon ja suorastaan lorvimisen siunaus on kirkastunut uudella tavalla. Aiemmin minua ohjasi ajatus, että kaiken täytyy olla hyödyllistä.

Nyt Savela on alkanut päästää hyötynäkökulmasta irti. Hän ei enää metsässä kävellessään käy läpi tulevien päivien tehtävälistaa eikä välttämättä osta sitä kaikkein käytännöllisintä kenkäparia. Kun auringonlasku värjää taivaan punaisen sävyihin, hän ajaa auton tien sivuun ja kaivaa kameran esiin. Ei siksi, että kuvaa voisi vielä käyttää jossakin, vaan koska hetki on kaunis ja niin kovin pian ohi.


Kuka

Sari Savela
» ekonomi, toimittaja ja valokuvaaja
» työskentelee markkinointipäällikkönä
» naimisissa, kolmen lapsen äiti
» yhteiskristillinen luterilainen
» kirjoitti sairastumisestaan kirjan Uupumuksesta uuteen alkuun


Säde Loponen

Jaa
”Tervettäkin karismaattisuutta on paljon”
Toisen tarina voi muuttaa omankin elämän
Keskiössä keskeneräisyys
Etsijöitä etsimässä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!