Torstai 30. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Usko
Julkaistu 31.1.2017 14:11

Kohtaamispaikassa ei jäykistellä

Makkarasoppa tekee kauppansa. Matalan kynnyksen tilaisuudet kokoavat kaikenikäisiä. Kuva: Heimo EnbuskaTavallinen talvinen torstai, kello lähestyy puolta päivää. Kuopion helluntaiseurakunnan Eelim-temppelin alasalista kaikuu iloinen puheensorina, ylimpänä evankelista Ritu Ylipahkalan ääni.

Alasalin eteisaulassa on pöytiä, joille on pinottu vaatteita. Niitä siellä jo tutkiskellaan.

Alkamassa on Kohtaamispaikka-tilaisuus, jotka Ylipahkala käynnisti kolme vuotta sitten muutettuaan Kuopioon. Toimintamallin Ritu toi edellisestä kotiseurakunnastaan Helsingin Saalemista.

Kerran kuukaudessa järjestettävässä tilaisuudessa on aina aluksi puhe ja musiikkia, sen jälkeen ruokailu ja lopuksi vaatteiden jakelu. Väkeä on paljon, kaikenikäisiä, miehiä ja naisia. Nuorimmainen taapertaa tyytyväisenä pöytien välissä.

”Tämä on mun perhe”

Seurakunnan johtava pastori Heimo Enbuska nostaa kitaran syliinsä ja alkaa kertoa kuopiolaisen Ruth Jaarlan tutun, jo melkein unohtuneen, laulun tarinaa ja aloittaa sitten: ”Miksi viivyt sä poluill’ maailman, vaikka kuulla saat äänen Jeesuksen? Miksi kartat sä hellää katsettaan, joka kadonnutta lasta seurajaa...”

Ylipahkalan todistuspuheenvuoron jälkeen emännät kantavatkin jo keittokulhoja pöytään. Jono muodostuu saman tien.

Yksi ruokailijoista on Eveliina Sahlman, joka kertoo tulleensa pari vuotta sitten temppelin takaovelle viimeisillä voimillaan. Ovi oli lukossa, koska se oli väärä ovi. Paikalle sattui talonmiehen puoliso, joka päästi hänet sisälle. Sahlmanin elämässä oli vaikea aika: masennus vaivasi eikä ruokahalua ollut.

Hänen äitinsä Tarja Sahlmanin vanhemmat olivat kuuluneet Kuopion helluntaiseurakuntaan, mutta yhteys oli katkennut vuosikymmeniä sitten. Jokunen lapsuuden leireillä kylvetty siemen oli kuitenkin jäljellä.

Se nosti päätään, ja Kohtaamispaikalta löytyi se kastelu, joka sai siemenen eloon. Ensin Tarjan ja sitten Eveliinan tiet johtivat seurakunnan yhteyteen.

– Ritu oli vetonaula, joka veti tänne. Tämä on minun perhe, täällä on tosi paljon ystäviä, liikunnan- ja tanssinohjaajana työskentelevä Eveliina Sahlman kertoo.

– Olen kokenut, että tämä on ihmisläheinen seurakunta, täällä on uskomaton Pyhän Hengen voima ja yhteenkuuluvuuden tunne. Voin hyvin ja ruoka maistuu.

”Löysin ystävän”

Kun Ritu Ylipahkala muutti Kuopioon, kaupunki oli hänelle vieras. Hän oli matkoillaan oli tutustunut Pirkko Tuoviseen, tunnettuun kuopiolaiseen kirjapainosukuun kuuluvan lesken, sukulaiseen. Ylipahkala lähetti Tuoviselle kirjansa ja kutsui Kohtaamispaikkaan.

– Rupesin käymään täällä. Meillä on tavattoman lämminhenkinen ja sydämellinen ilmapiiri, täällä ei olla jäykistelijöitä. Löysin hengellisen kotini ja uuden, ihanan ystävän, Pirkko Tuovinen kertoo.

Paljon kaupunkilaisia ja yrityksiä tuntevana Tuovinen alkoi tehdä jalkatyötä Ritun kanssa. He jakavat ilmoituksia ja kutsuja tilaisuuksiin.

Kohtaamispaikan tiimiin kuuluu myös muun muassa kunnallisneuvos Marja-Liisa Tykkyläinen, joka toimittaa vaatteita jaettavaksi tarvitseville.

– He ovat Jumalan ihmisiä, Tuovinen toteaa ystävistään.


Pirjo Ronkainen

Jaa
Menestystarinan kotimatka
Yhteisöjen ymmärtäminen vaati vuoropuhelua
NiceDesign rakentaa naisten välistä yhteyttä
Parikymppinen kestohitti soi yhä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!