Lauantai 25. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Katri, Kaisa, Kaija, Katja, Kaarina, Katariina, Katriina, Kati, Kaisu, Riina, Katarina, Karin, Kajsa, Katja
Julkaistu 29.9.2016 00:00

Keuruun helluntaiseurakunta 70 vuotta

Maaseudulla oli pitkät välimatkat. Kyösti Pahkamäki kyyditti kokoukseen menijöitä traktorin peräkärryssä.Myllymäentiestä loppuu päällyste viisi kilometriä ennen kuin ollaan perillä Pahkamäen talon pihassa Keuruun Mäkikylällä. Pahkamäen pihasta näkee Virroille asti. Tällä kylällä viisitoista kilometriä Keuruun keskustasta syntyi sotien jälkeen herätys, josta seurasi helluntaiseurakunnan perustaminen 11. elokuuta vuonna 1946. Toissa viikonloppuna liki 400-jäseninen Keuruun helluntaiseurakunta vietti 70-vuotisjuhlaansa.

Kyösti Pahkamäki, Sirkku Heinonen ja Timo Haapala ovat kuuluneet seurakuntaan aivan alusta tai ainakin alkuvuosista asti. He olivat herätyksen aikaan nuoria ja lapsia, joita Mäkikylän suunnalla riitti neljään kansakouluun. Herätys olikin nuorisopainotteinen: vuoden 1946 kesällä kastettiin yli 30 nuorta. Toki ihmisiä pelastui perhekunnittain, ja kaikki halusivat mukaan kotikokouksiin.

Romanievankelista Viljo Mäntyniemen kokouksista alkanut herätys oli oikeastaan virinnyt hiljakseen jo aiemmin.

– Seudulla asuneet uskolliset helluntaiystävät olivat rukoilleet sitä jo vuosikymmenet, Sirkku Heinonen mainitsee.

Kyösti Pahkamäki kertoo, että sotien jälkeinen ilmapiiri oli vastaanottavainen Jumalan sanalle.

– Puhuttiin, että miehiä kutsuttaisiin uudelleen rajalle. Muistan hengellisiä tilaisuuksia, joissa polvillaan rukoiltiin Jumalan armoa ja varjelusta.

– Tuvat olivat niin täynnä väkeä, että me lapset istuimme pöydän alla, Pahkamäki kertoo.

Uskon tähden liikkeelle

Kokouksiin kuljettiin jalkaisin, veneellä, hevosella tai pyörällä, ja ne saattoivat kestää yömyöhään. Monella oli aamulla navettaan meno. Nuoret ihmiset menivät pitkiä matkoja evankeliumin perässä, Sirkku Heinonen vahvistaa.

– Kerran lähdimme seitsemän vuotta nuoremman veljeni kanssa kävelemään aamukuudelta kokoukseen. Matkaa oli kolmisenkymmentä kilometriä. Puolivälissä saimme erään talon emännältä harvinaista herkkua, riisipuuroa. Myöhästyimme kello 12 alkaneesta kokouksesta.

Helluntaiherätys oli Keuruulla aluksi leimallisesti köyhemmän kansanosan liike. Toisaalta seudun kirkonmiehet olivat suopeita hengelliselle liikehdinnälle.

Vaikka seurakunta oli syntynyt Mäkikylälle, rukoushuone pystytettiin keskustaan. Haapalan ja Ilmoniemen perheet olivat seurakunnan keskustassa asunutta ydinjoukkoa. Talkoilla tehty rakennus vihittiin käyttöön marraskuussa 1964.

Käsikkäin opiston kanssa

Helluntailaiset olivat tulleet uudella tavalla näkyväksi Keuruun keskustassa, mutta kyliäkään ei unohdettu. Niissä kierrettiin kesäisin teltan kanssa.

Pyhäkoulut oli aloitettu pian herätyksen alkamisen jälkeen, ja lasten ja nuorten leirit 1950-luvulla. Keuruun helluntaiseurakunnalle oli leimallista myös voimakas musiikkityö: kuorotoiminta ja soittokunta.

Erityinen piristysruiske oli Iso Kirja -opiston perustaminen paikkakunnalle 1990-luvun alkupuolella. Juhannuskonferenssin järjestelyt ovat tuoneet Keuruulle talkoolaisia myös naapuriseurakunnista, kuten jo vuonna 1938 perustetusta Haapamäen helluntaiseurakunnasta.

– Raamattuopistolla on ollut hyvin myönteinen vaikutus Keuruun helluntaiseurakuntaan, Kyösti Pahkamäki kiittää.

– Toisaalta jos seurakuntaa ei olisi ollut, tuskin täällä olisi Isoa Kirjaakaan, Timo Haapala toteaa.


Anna Lehtinen





”Meidän täytyy olla kuuntelemisen arvoisia”


Mäkikylä on hiljentynyt. Tavallisena arkipäivänä Keuruun keskustassa liikkuu erityisesti eläkeläisiä ja entisellä varuskunta-alueella toimivassa vastaanottokeskuksessa asuvia turvapaikanhakijoita.

Helluntaiseurakunnan pastori Tuomas Harri toteaa, ettei keuruulaisten tavoittaminen onnistu samoilla eväillä kuin 70–80 vuotta sitten.

– Emme voi tuudittautua historiaan, nykyiseen tilanteeseen tai opiston oloon paikkakunnalla, vaan meidän on tehtävä omana aikanamme yhtä rohkeita ratkaisuja kuin he, jotka aikanaan päättivät siirtää seurakunnan toiminnan Mäkikylältä keskustaan.

– Ihmiset eivät kuuntele sanomaamme, ellemme osoita olevamme kuuntelemisen arvoisia. Meidän täytyy näyttää olevamme yhteisö, joka rakastaa ja jolla on paikka Keuruulla.

Keuruun helluntaiseurakunnalla on paljon toimintamuotoja, joilla lähestytään ihmisiä:  naisteniltoja, ystäväaterioita, konsertteja, kirpputori. Tuomas Harrin mielestä ne ovat tärkeitä erityisesti siksi, että ne avartavat seurakuntalaisten ajattelua siitä, mitä on olla kristitty.

Seurakunnassa annetaan tietoisesti vastuuta nuorille aikuisille, ja yhteisöllä on innostunut johtajisto ja sitoutuneita vapaaehtoisia kaikissa ikäryhmissä. On paljon mahdollisuuksia, jos hyvä tilanne osataan hyödyntää oikein, Harri toteaa.

Keuruun ensimmäiset helluntailaiset kiittävät seurakuntaa yksimielisyydestä ja kehottavat rukoukseen ja uskollisuuteen Jumalan antamassa tehtävässä.

– On hienoa, että helluntaikirkkokysymyksestä on päästy eteenpäin ja teemme kaikki työtä yhdessä, Timo Haapala sanoo.

– Eivät enkelit tule Jumalan kutsua toteuttamaan, se on meidän tehtävämme, Kyösti Pahkamäki kiteyttää.

Jaa
Satavuotiaan muistoja
Ulkopuolisen äänenä
Seurakunnan kadonnut ydin voidaan löytää rukouksessa
Olemisen taito
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!