Maanantai 24. heinäkuuta.
Nimipäivää viettää Kristiina, Kirsti, Tiina, Kirsi, Krista, Kiia, Kristina, Kerstin, Kristel, Kia, Stina, Tina
Julkaistu 30.6.2017 14:06

Juhannuskonferenssista jäivät mieliin yhteys, isänmaa ja turvallisuuden varmistaminen

Juhannuskonferenssi oli säiltään jälleen melko kolea, muttei kovin sateinen. Kenttä pysyi pelikunnossa. Nurmikko on vakiintunut nuorten oleskelualueeksi. Kuva: Pauliina Kuikka

Kaksi viikkoa sitten vietetty juhannuskonferenssi kokosi tuttuun tapaan kolmisenkymmentä tuhatta kävijää Keuruulle Isoon Kirjaan. Luku on säilynyt melko samana läpi vuosien, mutta näppituntumalta jotakin eroa konferenssikäyttäytymiseen on muodostunut takavuosiin nähden. Keskiviikko ja torstai tuntuvat olevan nykyisin melko hiljaisia päiviä, perjantaina vilkastuu ja lauantaina alue onkin jo täynnä ihmisiä lähes säätilasta riippumatta.

 

Konferenssi-isäntä Marko Halttusen mukaan asuntovaunukuntia oli tänä vuonna liikkeellä viime vuotta vähemmän, mutta lauantaina päiväparkki puolestaan oli aivan täynnä. Lauantairuuhkan saattoi aistia myös ruokailupisteissä, joista jokaiseen kertyi päivän kiireisimpinä tunteina ronskit jonot.

 

 

Tuliko juhlille väkeä muista yhteisöistä?

Juhannusaattoa vietettiin vapaakristillisten kirkkojen ja liikkeiden yhteyden merkeissä, ja kaikkia SVKN-yhteisöjä kutsuttiin Keuruulle mukaan. Kuinka hyvin kutsuun vastattiin, ja oliko muista kirkoista johtajien lisäksi tavallista väkeä paikalla?

 

– Uskoisin, että tavoite toteutui, mutta on vähän vaikea sanoa, missä määrin, Marko Halttunen sanoo.

 

– Takavuosina tehdyn kyselyn mukaan helluntaiseurakuntien ulkopuolelta konferenssiväkeä olisi noin 10–15 prosenttia. Tänä vuonna sekä juhannusaattona että juhannuspäivänä päiväkävijöitä oli viimevuotista selvästi enemmän. Voi hyvinkin olla, että tässä joukossa oli enemmän myös SVKN-väkeä.

 

 

Haussa positiivisia aiheita

Konferenssissa nousi esiin kolme vahvaa teemaa: Suomi 100 vuotta, Reformaatio 500 vuotta ja SVKN 50 vuotta. Moni kehui, että teemat olivat yhdistäviä ja vaikuttivat positiivisesti tunnelmaan.

 

Mutta: miksi ilmapiiri tuntuu paranevan heti, kun juhlateemat otetaan liikkeen ulkopuolelta?

 

– Tämän vuoden teemat nousivat myös liikkeen sisältä, Halttunen korjaa.

 

– Helluntaiherätyshän on SVKN:n suurin jäsen, ja yhteinen kokoontuminen oli meidän ehdotuksemme. Konferenssitoimikunnassa olemme aina pyrkineet löytämään positiivisia teemoja, jotka voisivat puhutella ajankohtaisuudellaan helluntailiikettä ja yhteiskuntaa laajemminkin.

 

Oliko teemoja kuitenkin jo liikaakin? Jäikö jokin niistä liian vähälle huomiolle?

 

– Varsinainen yleisteemahan oli Suomalainen usko. Sen alla sitten juhlistettiin näitä muita merkkivuosia. SVKN:n tavoitteena ei ollut rummuttaa omaa merkkivuottaan, mutta sekin sai mielestäni riittävän huomion ohjelmassa, Marko Halttunen sanoo.

 

 

 

Vuorenhuippuja

Halttusen mukaan konferenssissa oli monta huippukohtaa. Suomalainen messu perjantaina veti pääteltan täyteen ja myös lipunnostojuhla keräsi Gospelrekalle ennätysyleisön.

 

– Parasta Suomelle -illat olivat myös kuin vuorenhuippuja, joista juhannusillan Jippii Ristin maa -tapahtuma lienee kohonnut korkeimmalle, Halttunen maalailee.

 

– Konferenssiteemaan liittyen Suomalainen usko ja musiikki -juhla lauantaina oli myös yksi kansoitetuimmista kokouksista. Sunnuntain ehtoollisjuhla oli mielestäni vaikuttava päätösjuhla koko konferenssille.

 

Löytävätkö sukupolvet yhä toisensa?

Juhannuskonferenssissa näkyy helluntailiikkeen erilaisten sisäisten kulttuurien kirjo.

 

Ääripäinä voidaan varmaankin pitää varttuneen väen Saalem Brass -konserttia Keuruun kirkossa ja nuorten juhannusyön Imboys-konserttia. Molemmat olivat hyvin kansoitettuja, ja niistä tuntui purkautuvan oman porukkansa löytänyt, tyytyväinen yleisö.

 

Onko Juhannuskonferenssissa aistittavissa repeämiä tai jopa aidon yhteyden katoamista?

 

– Minusta on hienoa nähdä, miten konferenssi onnistuu kokoamaan hyvin erilaista ja eri-ikäistä väkeä yhteen, Marko Halttunen sanoo.

  

– Toki kaikkia tyylilajeja ei voi niputtaa yhteen. Olemme ohjelmauudistuksessa pyrkineet siihen, että juhlateltan tilaisuudet tavoittavat erityisesti nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä kävijöitä. Siksi niihin on otettu myös houseband-vetoinen yhteislaulu ja enimmäkseen ”kaikille sopiva” ylistysmusiikki.

 

 

– Jännitteitä eri ryhmien välillä varmasti on, mutta näen niiden mieluumminkin ylläpitävän yhteyden tasapainoa kuin aiheuttavan repeytymää.

 

Heinäpaalit toivat turvallisuutta

Yksi uutuus tapahtumassa olivat ajoesteiksi nostetut valkoiset heinäpaalit. Niiden avulla haluttiin estää mahdollinen kuorma-autoisku väkijoukkoon juhlakentällä.

 

– Jyväskylän poliisin lupahallintoyksiköstä käytiin Isossa Kirjassa toukokuun lopulla, ja sieltä suositeltiin ajoesteiden asettamista kulkuväylille, Marko Halttunen kertoo.

 

Heinäpaalit saatiin lähellä olevasta Ponilaaksosta, jonka kanssa Iso Kirja järjestää ratsastusleirejä. Yksi heinäpaali painaa noin 800 kiloa, ja ne nostetaan paikalleen traktorilla, jossa on riittävän järeät tukkipihdit. Paali pysäyttää minkä tahansa siviiliajoneuvon.

 

Marko Halttusen mukaan ajoesteitä tullaan käyttämään jatkossakin, mikäli turvallisuusarviot antavat siihen aihetta.

 

 

Anssi Tiittanen

 



Jaa
Kunnallisneuvoksen kesäresepti
Keskikaistan kirjeenvaihtaja
”Teologiasta on hyötyä, kun vain muistamme, kenelle puhumme”
”Maamme uskonnollinen kenttä on muuttumassa”
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!