Sunnuntai 25. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Uuno, Uno
Julkaistu 1.3.2016 00:00

Ihana, vaikea kristittyjen yhteys

Tammikuun puolenvälin jälkeen vietettävä ekumeeninen rukousviikko tuo monilla paikkakunnilla yhteen nekin seurakunnat, jotka muuten ovat vähän tekemisissä toistensa kanssa. Kuva vuoden 2014 rukousviikolla järjestetyltä kirkkovaellukselta Helsingistä.Kuva: Sirpa-Maija Vuorinen/Suomen Ekumeeninen NeuvostoParhaillaan vietettävän ekumeenisen rukousviikon radiojumalanpalvelus lähetetään tänä vuonna Pohjois-Savon Pielavedeltä. Yksi on kuitenkin joukosta pois: paikallinen helluntaiseurakunta jättäytyi sivuun tapahtuman järjestelyistä kuultuaan, että tilaisuuteen tulee myös katolisen kirkon edustus.

Noin 70-jäsenistä Pielaveden helluntaiseurakuntaa oli pyydetty mukaan radiojumalanpalveluksen tekemiseen, ja se ehti jo lupautuakin, kunnes järjestäjäpohjan laajuus selvisi. Suomen Ekumeenisen Neuvoston ja paikallisseurakuntien yhdessä järjestämän jumalanpalveluksen saarnan pitää Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo. Sippo toimi Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtajana vuodenvaihteeseen asti.

Helluntaiseurakunnan pastorin Kauko Nevalaisen mukaan kieltäytymisen päällimmäinen syy ei ole teologinen: katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat opillisesti monin tavoin lähellä toisiaan, ja seurakunta tekee yhteistyötä paikallisen ortodoksisen seurakunnan kanssa. Sen sijaan helluntaiseurakunnassa ei pidetty siitä, että katolinen kirkko tulee operoimaan paikkakunnalle, jossa sillä ei ole jäseniä eikä toimintaa.

– Teemme mielellämme yhteistyötä niiden yhteisöjen kanssa, jotka ovat tällä paikkakunnalla, mutta paikallistyö on paikallistyötä. Nyt jumalanpalveluksesta ollaan tekemässä laajempaa edustustilaisuutta, ja siihen emme halunneet lähteä mukaan, Nevalainen kertoo.

Pielaveden helluntailaisten, ortodoksien ja luterilaisten yhteistyö on sisältänyt lähinnä yhteisten tilaisuuksien järjestämistä. Luterilaisten kanssa helluntaiseurakunta jakaa yhdessä myös ruoka-apua.

– Yhteistyö on toiminut hyvin: siihen osallistuvat eri seurakuntien aktiivijäsenet ovat uskovia, Nevalainen toteaa.

Kirkkovaellus kokoaa

Valkeakosken helluntaiseurakuntaa yhteisesiintyminen katolisen seurakunnan kanssa ei haittaa.

Paikkakunnalla on jo vuosia järjestetty rukousviikolla yhteinen kirkkovaellus, ja paikallisten seurakuntien lisäksi siinä on mukana edustus Tampereen katolisesta ja ortodoksisesta seurakunnasta, joiden jäseniä asuu Valkeakoskella.

Ortodoksien ja katolilaisten kanssa helluntaiseurakunnalla ei ole muuta yhteistyötä. Pastori Jarmo Saralahden mukaan tällaisissa yhteyksissä yhdessäolo on kuitenkin luontevaa.

– Meillä on täällä tosi hyvät keskinäiset suhteet.

Viime vuonna luterilaisen seurakunnan, helluntaiseurakunnan, vapaaseurakunnan ja kirkkokuntiin kuulumattoman Kotiseurakunnan pastorit aloittivat yhteiset kuukausittaiset rukousaamiaiset.

– Lisäksi meillä on yhteinen tiimi, joka vastaa kuukausittaisten yhteiskristillisten rukousiltojen järjestämisestä. Lisäksi tiimi suunnittelee 2–3 muuta vuoden aikana pidettävää yhteiskristillistä tapahtumaa.

Yhteistyön määrä tuntuu Saralahden mukaan sopivalta.

– Asialla on selvästi merkitystä seurakuntien jäsenille, koska he käyvät näissä tilaisuuksissa. Henkilökohtaisesti koen myös rikkautena sen, että saan tavata eri seurakuntien työntekijöitä: se tuo syvyyttä ja näköalaa myös omaan työhön.

Jaettu huoli maallistumisesta

Myös suurissa kaupungeissa vapaakristilliset yhteisöt ovat yleensä tottuneet laajapohjaiseen ekumeeniseen yhteyteen.

Oulussa seurakunnat järjestivät vuosien ajan yhteisiä Totuus-tapahtumia, jossa evankelioivat ulkoilmatilaisuudet yhdistyivät monenlaisiin  alvelutempauksiin. Etenkin alkuvaiheessa mukana oli seurakuntia hyvin laajasti katolisia ja ortodokseja myöten.

– Aluksi tilaisuuksiin osallistui myös yhteisöjen johtoa, mikä antoi tapahtumalle vahvan pohjan, pastori Pasi Markkanen helluntaiseurakunnasta muistelee.

Tapahtuma hiipui vähitellen pääosin riviseurakuntalaisista koostuneen järjestelytiimin väsymiseen.

Nykyään kohtaamisen foorumeina toimivat vastuunkantajien yhteiset rukousaamiaiset sekä pari kertaa vuodessa järjestettävät yhteiskristilliset rukoustilaisuudet, joista vastaa eri seurakuntien jäsenistä koostuva Kristus yhdistää -verkosto.

– Rukousaamiaisilla vallitsee keskinäisen kunnioituksen ja siunauksen ilmapiiri. Se puhuttelee, että kaikilla tuntuu olevan yhteinen huoli suomalaisten vieraantumisesta kristinuskosta ja yhteinen taakka siitä, miten kristillinen sanoma voisi edelleen näkyä ja kuulua tässä kaupungissa.

Usko Kristukseen yhdistää

Pasi Markkanen pitää hyvänä, että vapaakristilliset seurakunnat haluavat olla vuorovaikutuksessa ja esillä paitsi luterilaisten myös muiden kirkkojen kanssa.

– Sillä on merkitystä myös meitä itseämme koskevien ennakkoluulojen murtumisessa, pastori uskoo.

– Lisäksi on tärkeää, että seurakuntalaisten ja seurakuntien johtajien elämään sisältyy toisten paikallisten yhteisöjen siunaaminen. Näen, että sillä on syvä merkitys ja vaikutus paikkakunnan hengelliseen ilmapiiriin.

Markkanen ei ole kokenut, että vuorovaikutus ja yhteistyö vaatisivat luopumista jostakin itselle rakkaasta.

– Näillä foorumeilla olemme myös voineet jakaa näkemyksiämme. Kun saamme tietoa, ymmärrämme toisiamme paremmin ja siunaamisen kulttuuri voi vahvistua.

Myös Jarmo Saralahti pitää laajaa seurakuntien kanssakäymistä hyvänä asiana. Vaikka kirkkojen välisillä opillisilla eroilla on merkitystä, usko Jeesukseen Kristukseen yhdistää.

– Meidän tulee osoittaa paikkakuntamme ihmisille, että kristityt ovat yhtä. Siksi haluamme painottaa enemmän sitä, mikä on yhteistä kuin sitä, mikä erottaa.

Yhteyden esteitä

Kompastuskiviä yhteyden polulle luovat seurakuntien ja niiden johtajien erilaiset käsitykset Raamatun auktoriteetista ja kristillisestä etiikasta. Joillakin paikkakunnilla luterilaisten kirkkoherrojen liberaalit näkemykset ovat keskeyttäneet yhteistyön jopa kokonaan.

– Oulussa näihin asioihin liittyvää vastakkainasettelua ei ole noussut. Yleensä ne papit, jotka ovat olleet rukousaamiaisilla mukana, jakavat  hyvin monet asiat meidän kanssamme, Pasi Markkanen kertoo.

– Näen, että tämä aika paineistaa kaikkien seurakuntien uskovia ja on myötävaikuttamassa entistä syvempää sydänten yhteyttä elävässä uskossa olevien kesken.

Helluntaiherätystä rukousviikon ekumeenisessa
radiojumalanpalveluksessa
edustaa evankelista Juhani Happonen
Kuopion helluntaiseurakunnasta.


Jaa
”Tervettäkin karismaattisuutta on paljon”
Toisen tarina voi muuttaa omankin elämän
Keskiössä keskeneräisyys
Etsijöitä etsimässä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!