Sunnuntai 25. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Uuno, Uno
Julkaistu 31.3.2016 00:00

Evankelioinnissa mikään ei korvaa henkilökohtaista kohtaamista

Pääajatus markkinoinnissa sosiaalisen median avulla on se, että kaikki mahdolliset väylät pitää saada käyttöön. Oma sivu, kavereiden sivut, kaikki. Metsästä klikkauksia ja pyydä jakamaan. Perusviestin on tietysti oltava hyvä, Miika Korkatti neuvoo.Syksyllä 2012 tuolloin 20-vuotiaan Miika Korkatin ilta Facebookissa sai mielenkiintoisen luonteen. Korkatti oli herättelemässä henkiin aiemmin perustamaansa ryhmää, jolle hän oli antanut einiin-vaatimattomasti nimen Uskovaiset nuoret.

– Olin ollut ryhmän perustaja ja ainoa jäsen reilun vuoden ajan, Korkatti kertoo.

Uskovaiset nuoret -ryhmä oli killunut someuniversumissa yksinäisenä meteoriittina miljoonien kaltaistensa joukossa. Nyt oli aika puhaltaa siihen eloa. Korkatti oli etsinyt somesta kristittyjä nuoria laajasti yhdistävää ryhmää, sellaista kuitenkaan löytämättä.

Korkatti alkoi kutsua kavereitaan liittymään Uskovaisiin nuoriin. Someilmiö syntyi muutamassa tunnissa jakamisten ja linkitysten kautta: vain kolme tuntia myöhemmin ryhmässä oli jo 500 jäsentä.

Jäsenmäärä vain kasvoi ja kasvoi. Pari tuhatta ihmistä liittyi ryhmään 24 tunnin sisällä.

– Olin aivan shokissa, Korkatti muistelee nyt.

– Tajusin, että Jumala oli laittamassa liikkeelle jotain tärkeää.

Kolmessa viikossa jäseniä oli jo 6 000. Sirpaleinen somemaailma sai suomalaisen paikan kristitylle nuorisolle. Nykyisin Uskovaisiin nuoriin kuuluu reilut 11 000 Facebook-käyttäjää.

Raamatullisuus ja yhteiskristillisyys haastavat toisiaan

Korkatti sai muutaman päivän sisällä muodostettua verkossa saamistaan uusista ystävistä Uskovaisia nuoria ylläpitävän porukan. Kavereita tarvittiinkin, koska Korkatin inbox piipitti koko ajan kyselyviestien vuoksi ja puhelinkin oli alkanut soida. Viestejä tuli sekä nuorilta että seurakuntien ja järjestöjen nuorisotyövaikuttajilta.

Monia kiinnosti kysyä 20-vuotiaalta perustajalta, mihin Uskovaiset nuoret -ryhmä perustui ja minkälainen sen opillinen pohja oli – aivan kuin Korkatilla olisi voinut olla heti linja ja mielipide kaikkiin kysymyksiin.

Perustamishetkillä oltiin tietysti asiankuuluvan linjakkaita. Ryhmä otti kulmakivekseen  Chicagon julkilausuman, jonka tunnetuimmat lauseet painottavat Raamatun erehtymättömyyttä, virheettömyyttä ja moitteettomuutta.

– Samalla haluttiin olla avarasti yhteiskristillisiä. Eli keskusteltavaa syntyi kyllä.

– Vaikka ongelmia olikin etenkin alussa, selvisimme mielestäni kohtuullisesti, Korkatti sanoo.

Ensimmäisen vuoden aikana luotiin muun muassa moderointisäännöt ja nuorisotyöntekijöiden tukiverkosto nuorille. Tietysti kaiken aikaa otettiin kantaa, suistiin aktiivisimpia trollaajia ja niin edelleen.

Tietenkään kaikki eivät ole ryhmän perusmeiningille lämmenneet. Liberaaleimmille luterilaisille tahoille se on ollut lähinnä järkytys. Kaikessa sekaisuudessaankin Uskovaisista nuorista tuli silti monien kaipaama, laajasti kristittyjä nuoria kokoava alusta sosiaaliseen mediaan.

Syrjäpoluilta takaisin kotiin

Uskovaiset nuoret -ryhmän perustaminen oli luonteva osa sosiaalisen ja yrittäjähenkisen Miika Korkatin omaa uskontietä.

Yläasteikäinen helluntailaisperheen poika asettui vanhempien eron jälkeen uudelle paikkakunnalle Lempäälään. Yläasteen kaveripiirit houkuttivat huonoille teille. Ryhmäpaineessa tupakka ja alkoholi alkoivat maistua. Samalla alkoi puberteettinen kapina seurakuntakuvioita kohtaan.

Fifteen-leirillä Keuruulla Korkatti viihtyi hengenheimolaisten kanssa tupakalla nurkan takana ja keskittyi tyttöjen vilkuiluun. Leirin lopulla hän halusi kuitenkin mennä kasteelle.

– Olen aina uskonut. Ei usko minusta koskaan lähtenyt, Korkatti sanoo.

Leirikesän jälkeen ongelmat alkoivat tiivistyä ja vauhti kiihtyä. Vuodet kuluivat ja päihteet ottivat nuoren miehen vähitellen puristusotteeseensa.

Jeesus kulki koko ajan mukana ajatuksissa ja puheissa. Kerran 18-vuotias Korkatti ajoi amfetamiinipöllyssä kohti Tamperetta. Taustalla soi gospelbändi HB:n levy. Kaverit takapenkiltä ihmettelivät piripäistä, Jeesus-musiikkia kuuntelevaa kaveriaan. ”Kyllä tekin tulette joskus näkemään, että Jeesus on Herra!”, oli Korkatin vastaus. Hän ei itse muista tilanteesta mitään, mutta kaverit kertoivat siitä jälkeenpäin.

19-vuotiaana Miika Korkatti istui kerran Tampereen Saalemin nuortenillassa, takapenkissä ja huppu päässä. Velkaa oli kertynyt tuhansia euroja, tyttöystävä oli jättänyt ja koulustakin oli tullut kenkää. Nuorisopastori Jarkko Lindqvistin puheen aikana hän kuuli äänen: ”Sinun elämäsi tulee muuttumaan tänä iltana." Korkatti koki yhtäkkisen uskon uudistumisen. Samalla hän sai kehotuksen: "Lavalle nousee kohta sinipaitainen mies. Mene rukoilemaan hänen kanssaan." Kohta lavalle nousi kuvailua vastaava henkilö, ja Korkatti sai vahvistuksen sille, että Jeesus kutsui häntä.

Se ilta oli täyskäännös nuoren miehen elämässä.

– Oli kuin joku olisi ottanut ajatusmaailmasta kiinni ja kääntänyt ympäri. Tunteet muuttuivat, maailmankatsomus muuttui, näin kaiken toisin. Se oli uskomatonta, Miika  Korkatti kertailee viiden vuoden takaisia tapahtumia.

Viestit kertovat kivusta

Uskovat nuoret -ryhmässä nousee usein esiin nuorten rikkinäisyys, ongelmaisuus ja yksinäisyys.

– Ryhmään laitetaan viesti, kun on paha olla. Noin 70 prosenttia viesteistä on rukouspyyntöjä, Miika Korkatti kertailee.

Korkatti ei silti pidä ryhmää masentavana paikkana.

– Jos 11 000 ihmistä isketään yhteen, tottakai syntyy monenlaisia tarinoita.

Korkatti oli luomassa vuosi sitten myös 100%-lehteä, jossa oli 64 sivun verran todistustarinoita Jumalan muuttavasta voimasta. Stoorit koottiin pitkälti Uskovaiset nuoret -ryhmästä. Onko printtilehdessä yhä voimaa 2010-luvulla?

– Ei sosiaalinen media ole ainoa tapa viedä sanomaa eteenpäin. Kyllä lehdille on yhä käyttöä.

Nuorisolehden painos jaettiin varsin laajalti. Korkatti kertoo, ettei ole saanut lehdestä kriittistä palautetta.

Uskovaiset nuoret -ryhmä jatkaa työtään myös ruohonjuuritasolla. Apua on pyritty antamaan, välillä ammattiauttajien välityksellä.

– Jos on tullut suoria uhkauksia itsemurhasta, olemme yhteydessä viranomaisiin, Korkatti kertoo.

Miten päästä näkyviin somessa?

Yli kolmivitoset tuntuvat olevan melkoisissa vaikeuksissa, mitä tulee sosiaalisen median käytäntöjen omaksumiseen.

Miten esimerkiksi seurakunnan tapahtuman markkinoinnissa voisi hyödyntää somea mahdollisimman tehokkaasti?

– Pääajatus on se, että kaikki mahdolliset väylät pitää saada käyttöön. Oma sivu, kavereiden sivut, kaikki. Metsästä klikkauksia ja pyydä jakamaan. Perusviestin on tietysti oltava hyvä.

Eniten aikuisten päätä vaivaavat erilaiset sosiaalisen median sovellukset. Mitä kaikkia niistä on käytettävä markkinoinnissa?

– Ottaisin käyttöön Facebookin, Youtuben ja Instagramin, Korkatti luettelee.

– Tämäkin riippuu resursseista. Jos teet työtä yksin, keskity Facebookiin.

Korkatin mukaan Snapchat ja Periscope eivät välttämättä tuo lisäarvoa markkinointiin. Youtubekin on menettämässä merkitystään, kun videoita on tarjolla niin paljon.

– En näe somessa markkinointia mitenkään ihmeellisenä asiana. Jokainen, joka pohtii tai keskittyy, saa jotain aikaiseksi. Kysymys on omasta aktiivisuudesta.

Miika Korkattia harmittaa se, että moni luulee, että someilulla voidaan korvata tärkeintä vaikuttamista – ihmisen kohtaamista henkilökohtaisella tasolla.

– Sosiaalinen media ei ole mitään verrattuna siihen, jos itse kerrot jollekulle Jeesuksesta. Ajan suurin vaikeus on se, että ei haluta mennä ihmisen luo. Tämä on niin nuorien kuin vanhempienkin ongelma.


Anssi Tiittanen

Jaa
”Tervettäkin karismaattisuutta on paljon”
Toisen tarina voi muuttaa omankin elämän
Keskiössä keskeneräisyys
Etsijöitä etsimässä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!