Tiistai 27. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Elviira, Elvi, Elvira, Elvi
Julkaistu 9.6.2016 00:00

Burundi sinnittelee kriisistä toiseen

Vuohi ja pala maata. Siinä monen kriisejä ulkomaille paenneen burundilaisen toive.Kansainvälinen yhteisö seuraa huolestuneena keskiafrikkalaisen Burundin tilannetta. Monet kehitysyhteistyöjärjestöt ovat vetäytyneet maasta. Burundi kuuluu Suomen ulkoministeriön Vältettävä kaikkea matkustamista -luokkaan, ja suomalaisia on kehotettu poistumaan maasta.

Burundin turvallisuustilanne on romahtanut, eikä edes pääkaupunki Bujumburan kaduilla ole turvallista. Keväällä 2015 eskaloituneen poliittisen tilanteen johdosta maan talous on romahtanut ja myös rikollisuus on karannut käsistä. Pakolaisvirtoja on alkanut kymmenen rauhallisen vuoden jälkeen suuntautua pois Burundista ympäröiviin maihin.

Maailman köyhimmät

Keskellä Afrikkaa sijaitsevaa Burundia lykästi 1960-luvulla siirtomaaajan päättyessä, ja burundilaiset saivat omakseen pinta-alaltaan pienen ja etnisesti suhteellisen ehyen  maa-alueen. Toisin kuin monilla muilla Afrikan mailla, sillä oli kohtuulliset perusedellytykset kehittyä hyvinvoivaksi valtioksi.

Toisin kuitenkin kävi. Burundi kuuluu nyt maailman viiden köyhimmän valtion joukkoon.

– Burundi on unohdettu alue, maassa kahteen otteeseen humanitaarisen avun koordinaattorina ja kehitysyhteistyön neuvonantajana toiminut Juha Koski kuvailee.

Noin 80 prosenttia burundilaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Maalla ei ole niin paljon luonnonvaroja, että se olisi koskaan kiinnostanut kansainvälisiä toimijoita.

Burundin koko historiaa leimaa sotaisuus ja epävarmuus. Ensimmäinen kansanmurhamainen selkkaus koettiin jo itsenäisyyden alkuvuosina 1970-luvulla, jolloin yli 200 000 burundilaista menetti henkensä.

Omistus kasautuu harvoille

1980-luvulla maassa koettiin seuraava sisällissota, jossa sodan uhreja kertyi satoja tuhansia. Vielä 1990-luvulla veriset selkkaukset jatkuivat, nyt YK:n pyrkiessä suitsimaan väkivaltaa – naapurimaa Ruandan vuoden 1994 kansanmurhasta viisastuneena.

Burundissa Ruandan tavoin sotivina osapuolina ovat olleet hutu- ja tutsiheimot, joista tutsit hallitsevat politiikassa ja elinkeinoelämässä vähemmistöasemasta huolimatta.

Sisällissotien jäljiltä Burundin bruttokansantuote on alhainen, väestönkasvu on epävakaata, ja resursseja on niukasti. Burundissa on jonkin verran kobolttia ja kuparia. Tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat kahvi ja sokeri.

Burundin ongelmiin lukeutuvat maanomistukseen liittyvät kysymykset. Pieni varakas vähemmistö omistaa suuren osan maa-alasta samalla, kun köyhä enemmistö ei omista juuri mitään. Humanitäärisissä projekteissa on pyritty varmistamaan paluumuuttajille alkeellisen kodin lisäksi edes pieni maatilkku, joka takaisi elannon.

Ruandassa kuri ja järjestys

Rajan pohjoispuolella Ruandassa moni asia on Burundia paremmin.

– Ruandassa infrastruktuuri toimii. Muun muassa päätiet ovat paremmassa kunnossa kuin Suomessa, Juha Koski arvioi.

Ruanda on synkän 1990-luvun jälkeen onnistunut nousemaan Afrikan kehittyneimpien valtioiden joukkoon. Vuodesta 2000 hallinneen presidentti Paul Kagamen aikana se on uudistanut koulutusta ja hallintoa.

Ruanda teki historiallisen manööverin, kun se vaihtoi hallintokielensä ranskasta englantiin vuonna 2009. Samalla se pyrki ja pääsi osaksi brittiläistä kansainyhteisöä, vaikka sillä ei ole taustallaan vaihetta Ison-Britannian siirtomaana.

– Tällaiset muutokset ovat Ruandassa mahdollisia, koska hallinto on hyvin autoritäärinen.

Kurilla ja järjestyksellä on hintansa. Kansalaiset eivät uskalla ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin viranomaisten pelossa. Maan sanan- ja lehdistönvapaus on olematon.

Hengellisesti Ruanda ja Burundi ovat samankaltaisia. Helluntailaisia on katolilaistaustaisissa maissa kymmenisen prosenttia väestöstä. Itä-Afrikan alueen muut helluntaikirkkokunnat sulkivat ruandalaisen ADEPR-helluntaikirkon pois yhteydestään muutaman vuosi sitten. Kirkot ovat olleet huolissaan muun muassa politiikan näkymisestä ruandan helluntailaisten johtajavalinnoissa.

”Jumala on valinnut minut”

Burundin tämänhetkinen kriisi alkoi vuonna 2015, kun kaksi kautta ja kymmenen vuotta hallinnut ja perustuslain mukaan erovuoroinen presidentti Pierre Nkurunziza valitutti itsensä vielä kolmanneksi kaudeksi valtaan. Oppositio aloitti mielenosoitukset, joita on tukahdutettu väkivaltaisesti. Sisällissodan partaalla hoippuva valtio on menettämässä toimintakykynsä.

Presidentti Nkurunziza katsoo olevansa oikeutettu vielä kolmanteen kauteen presidenttinä. Lehtitietojen mukaan helluntai-karismaattiseen seurakuntaan kuuluva Nkurunziza uskoo, että Jumala on asettanut hänet johtamaan Burundia.

Myös presidentti Nkurunzizan vaimo on aktiivinen helluntaikristitty. Hän toimii seurakunnan pastorina pääkaupunki Bujumburassa.

Burundin tilanteen kehittyminen ei ole helppo kysymys afrikkalaisille helluntailaisille. He joutuvat yhä enemmän pohtimaan, kuinka paljon seurakunnat voivat toimia alustoina poliittisissa kysymyksissä, ja onko seurakuntien tehtävä tarkempi pesäero valtaapitäviin.


Anssi Tiittanen

Jaa
”Tervettäkin karismaattisuutta on paljon”
Toisen tarina voi muuttaa omankin elämän
Keskiössä keskeneräisyys
Etsijöitä etsimässä
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!