Keskiviikko 29. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Joonas, Jouni, Joni, Joona, Jonne, Jonni
Julkaistu 26.5.2015 00:00

”Anteeksipyyntö kirkon ja helluntailaisten välillä voisi olla tarpeen”

Kansankirkko ja vakiintunut helluntailainen herätysliike ovat etsineet yhteistä kaikupohjaa jo pitkään. %u2013 Keskusteluja pitäisi tuoda enemmän julkisuuteen esimerkiksi Ristin Voitossa, pastori Usko Katto arvioi. Kuvankäsittely: Antti KamppinenKirkolla ja helluntaiherätyksellä on ollut yhteinen neuvottelukunta pian kaksikymmentä vuotta.

– Mielestäni keskustelematta on jäänyt ajatus, jossa molemmat osapuolet esittäisivät toisilleen anteeksipyynnön väärästä todistuksesta, tuomitsevista sanoista ja ylimielisistä asenteista, sanoo lähetystyöntekijä, aiempi Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja Klaus Korhonen.

 

Korhonen kommentoi vastauksessaan helluntailaisten ja evankelisluterilaisen kirkon välisen neuvottelukunnan parikymmenvuotista taivalta. Hän toimi itse neuvottelukunnassa vuosien ajan.

 

– Tällaisia anteeksipyyntöjä on esiintynyt kristillisten yhteisöjen sekä kristittyjen ja juutalaisten välillä. Ne eivät ole pyyhkineet pois opillisia eroja, mutta ovat joissakin tapauksissa antaneet tilaa Pyhän Hengen työlle ja todistaneet kristittyjen haluavan toimia sovituksen hengessä.


Sariola aloitti oppikeskustelut

Kirkon ja helluntaiherätyksen välinen vuoropuhelu alkoi 1980-luvun lopulla piispa Yrjö Sariolan aloitteesta. Varsinainen neuvottelukunta asetettiin viisivuotiskaudeksi vuonna 1996. Puolivuosittain kokoontuvalla neuvottelukunnalla ei ole ollut itsenäistä päätösvaltaa, mutta ”se voi viedä asioita päätettäväksi omille taustayhteisöilleen”, kuten ryhmän perustamisajatuksessa todetaan.

 

Sittemmin vakiintuneen neuvottelukunnan asialistalla on ollut muun muassa kirkkojen ajankohtaisia asioita, informaatiota ekumeenisista tapahtumista sekä keskustelua opin ja etiikan kysymyksistä.

 

Helluntailaiset ovat viime vuosina kuvanneet lähetystyön kehitystä, liikkeen naisteologiaa, sekä viimeaikaisia sovintopyrkimyksiä Suomen Helluntaikirkon ja Helluntaikansa ry:n välillä. Luterilaiset ovat puolestaan antaneet tilannekuvausta muun muassa seurakuntien kehittämisestä, kirkon yhteiskunnallisten tehtävien muuttumisesta, sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksissä.


Oppia ja käytäntöjä

Noin kaksi kolmannesta neuvottelukunnan keskusteluista liittyy yhteisöjen käytänteisiin, loput opillisiin kysymyksiin.

 

Molemmat osapuolet nimittivät neuvottelukuntaan omat jäsenensä. Helluntailaisia valtuuskunnassa edustavat tällä hetkellä Iso Kirja -opiston rehtori Pasi Parkkila, Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen, teologian tohtori Harri Koskela sekä pastorit Kenneth Grönroos ja Päivi Tyrni. Helluntailaisten ryhmää johtaa pastori Usko Katto.

 

Luterilaista ryhmää johtaa piispa Irja Askola. Muut luterilaiset edustajat ovat kirkkoherra Markku Antola, pastori Marjut Haapakangas, dosentti Pekka Kärkkäinen ja tohtorikoulutettava Heidi Zitting.


Anteeksipyyntöjen aika?

Neuvottelukunnan sihteerinä toimiva Kirkon ulkoasiain neuvoston johtava asiantuntija Tomi Karttunen katsoo, että ajatus anteeksipyynnöstä voitaisiin ottaa huomioon.

 

– Jos neuvottelukunnassa yhdessä todettaisiin, että on tarvetta sellaiselle ”muistojen parantamiselle”, jota ei ole vielä käsitelty, asia on syytä ottaa vakavasti.

 

– Olisi ehkä syytä hieman kirjoittaa auki molemmin puolin sitä, mitä ovat ne tapahtumat, joiden haavat eivät vielä ole parantuneet tai jotka estävät keskinäistä yhteyttä, Karttunen sanoo.

 

Karttusen mukaan ajatusta olisi ehkä syytä viedä pitemmällekin: helluntaiherätys ei ole ainoa yhteisö, joka saattaisi kaivata menneisyyttä korjaavia keskusteluja.

 

– Mahdollisesti olisi hyvä ottaa mukaan myös esimerkiksi baptistien ja Vapaakirkon edustajia prosessiin, joka voisi huipentua vaikkapa katumus- ja kiitosjumalanpalvelukseen, Karttunen maalaa.


Yhteisymmärrystä

Pastori Usko Katto iloitsee neuvottelukunnan rohkaisevasta ja toista ymmärtävästä ilmapiiristä.

– Minusta parasta yhteisymmärrystä keskusteluissa on juuri toinen toistemme ymmärtäminen ja kunnioittaminen erilaisissa opillisissa kysymyksissä.

 

– Joissakin kysymyksissä minua on yllättänyt erilaisuutemme ja toisissa kysymyksissä samankaltaisuutemme. Esimerkiksi ihmiskäsityksessä ja pelastusopissa taidamme helluntailaisina olla lähempänä katolista kuin luterilaista kirkkoa, Usko Katto sanoo.

 

Katto antaa tunnustusta keskustelukumppanille.

 

– Luterilaiset ovat mielestäni olleet valtavan kunnioittavia meidän suuntaamme. Heillä on ollut aito vilpitön halu ymmärtää helluntailaisuutta Suomessa ja tunnustaa meidät kristityksi sisareksi.

 

– Me taas olemme helluntailaisina nähneet myös heidän kipuilunsa kirkkona.

 

 

Anssi Tiittanen



Jaa
Yhteisöjen ymmärtäminen vaati vuoropuhelua
NiceDesign rakentaa naisten välistä yhteyttä
Parikymppinen kestohitti soi yhä
Ida Elina puhuu koululaisille rohkeudesta
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!