Sunnuntai 19. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Elise, Liisi, Elisabet, Lisa, Lisen, Lisbet, Elise
Julkaistu 21.7.2015 09:22

Vapaaseurakunta ja cityseurakunta yhdistyivät Joensuussa

Yhdistymisen mahdollisuutta sekä sen etuja ja haittoja pohdittiin kevään aikana monissa eri ryhmissä. Kanssakäyminen vahvisti yhteyttä, ja isoa päätöstä oli lopulta helppo suositella. Kuvassa seurakuntien neuvotteluryhmien jäseniä pastoreiden Jukka Laamasen (edessä vas.) ja Ari Urhosen (edessä oik.) johdolla. Kuva: Jyri Heikkinen Joensuun lämminhenkiseen paikallisekumeniseen tarinaan kirjoitettiin kesäkuussa jälleen uusi luku, kun kaupungissa toimivat vapaaseurakunta ja cityseurakunta päättivät yhdistyä.

 

Yhteisöjen tahoillaan hyväksymä ratkaisu astuu virallisesti voimaan elokuun puolivälissä.

 

Cityseurakunnan viime kesänä valmistunut, molempien seurakuntien kokoontumistilana toiminut Kanervalatalo siirtyy yhdistyneelle seurakunnalle, joka kuuluu Suomen Vapaakirkkoon. Cityseurakunnan taustayhdistys lakkautetaan, ja seurakunta jää pois itsenäisten uuskarismaattisten seurakuntien yhteistyöjärjestöstä Seurakuntien yhteys ry:stä.

– Näen, että meillä on paljon annettavaa toinen toisillemme. Yhdistyminen mahdollistaa asioita, jotka voivat viedä työtämme eteenpäin. Vaikka on yleensä hyvä, että paikkakunnalla on erilaisia seurakuntia, olen kokenut tässä vahvaa Jumalan johdatusta, vapaaseurakunnan johtavana pastorina jatkava Ari Urhonen toteaa.

 

Noin satajäsenisen cityseurakunnan pastorina toimineesta Jukka Laamasesta tulee Urhosen työtoveri seurakuntapastorin nimikkeellä. Vapaaseurakunnassa jäseniä oli ennen yhdistymistä vähän yli 500, joista varsinaisia jäseniä oli noin 340.

 

Aiemmin vastaavia seurakuntafuusioita on Suomen vapaakristillisellä kentällä tapahtunut vain muutama: ruotsinkieliset helluntai- ja baptistiseurakunta yhdistyivät Vöyrillä vuonna 1995, ja viime vuonna Iisalmessa saman päätöksen tekivät Joensuun tapaan city- ja vapaaseurakunta.

 

Esimerkiksi Ruotsissa eri kirkkokuntiin kuuluvien vapaakristillisten seurakuntien yhdistymiset ovat hyvin yleisiä.

 

Muutto samoihin tiloihin lähensi

Prosessia helpotti – ja toisaalta vaikeutti – se, että cityseurakunnan juuret olivat juuri Joensuun vapaaseurakunnassa. Vapaaseurakunnassa suunniteltiin 1990-luvun puolivälissä hieman eri profiililla toimivan tytärseurakunnan perustamista vasta uskoontulleiden opetuslapseuttamisen helpottamiseksi. Hanketta varten oli väliaikainen toimitilakin, Citykirkko.

 

Istutushankkeesta luovuttiin, mutta ajatus jäi elämään. Vapaaseurakunnan johtavana pastorina tuolloin toiminut Laamanen ja muutamat muut jäsenet kokivat, että Jumala sittenkin halusi heidän perustavan uuden seurakunnan. Kirkkokuntiin sitoutumaton Joensuun cityseurakunta aloitti toimintansa vuonna 1996 yhtenä ensimmäisistä cityseurakunnista.

 

Rajua riitaa ei ollut, mutta vapaaseurakunnassa irtiotto koettiin repeämisenä.

 

Pari vuotta sitten vapaaseurakunnan nuoret aikuiset tekivät aloitteen yhdistymiseen tähtäävien keskustelujen aloittamiseksi. Niin tapahtuikin, mutta lähes puoli vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen prosessi päätettiin keskeyttää joidenkin seurakuntalaisten vahvojen tunnereaktioiden vuoksi.

 

Viime talvena sisäilmaongelma ajoi vapaaseurakunnan ulos vanhoista kokoontumistiloistaan ja yhteisö päätyi vuokralaiseksi cityseurakunnan vastavalmistuneeseen Kanervalataloon. Pian myös yhdistymisajatus nousi uudelleen esille. Viralliset keskustelut aloitettiin huhtikuussa, ja sen jälkeen tapahtumat etenivät vauhdilla.

 

Cityseurakunnan osalta fuusion houkuttelevuutta lisäsivät Kanervalatalon rakentamisesta seuranneet maksupaineet.

– Mielestäni olisimme voineet aivan hyvin jatkaa erillisinä seurakuntinakin, mutta yhdessä on mahdollista tehdä enemmän. Uskon, että tämä vahvistaa myös todistustamme ulospäin ja tekee työstämme katu-uskottavampaa, Jukka Laamanen pohtii.

 

Hänen mukaansa hanketta helpotti sekin, että teologisia eroja ei käytännössä ole ollut, ”vaikka cityseurakunta onkin ehkä ollut hieman karismaattisempi”.

 

Ari Urhosella on selitys sille, miksi hanke syntyi juuri nuorten aikuisten aloitteesta.

– Muutamat nuoret olivat saaneet rukouksessa asian sydämelleen. He eivät tiedä kaikkia 20 vuoden takaisia tapahtumia eivätkä kanna niistä tunnekuormaa. He eivät myöskään mieti niin paljon seurakuntien rajakysymyksiä ja toimivat mielellään yli seurakuntarajojen.

 

Uusia mahdollisuuksia

Ihan kaikki vapaaseurakuntalaiset eivät ole fuusiosta edelleenkään varauksettoman ihastuneita: kesäkuun äänestyksessä noin 40 seurakuntalaista oli hanketta vastaan. Seurakunnan johtajien koetinkivenä onkin nyt rakentaa ja ylläpitää yhteyttä.

– Haluan, että voisimme mennä koko seurakuntana eteenpäin, vaikka prosessin aikana esillä on ollut jakaviakin ajatuksia. Siinä meillä on haastetta, että osaamme kuunnella ihmisten pelkoja ja huolia ja kulkea yhdessä, Ari Urhonen toteaa.

– Kevään aikana olemme nähneet, että kun toisten kanssa on tekemisissä, epäluulot vähenevät. Kyse on luottamuksesta, ja se syntyy vain käytännön kokemusten kautta.

 

Cityseurakunnassa Laamanen ja hänen Sirpa-vaimonsa olivat lähes ainoita, joilla on tausta Vapaakirkon piirissä. Silti vastustusta ei juuri ilmennyt.

 

Yhdistymisestä huolimatta päättämättä on vielä monta asiaa, kuten lapsi- ja nuorisotyöntekijävalinnat sekä pitkäaikaiset toimitilaratkaisut. Kanervalatalo on kaiken aikaa ollut vapaaseurakunnan tarpeisiin nähden turhan pieni: esimerkiksi kahvioon mahtuu vain puolensataa ihmistä. Toisaalta asetelma tarjoaa myös mahdollisuuksia toimintojen uudelleen järjestelemiseen.

– Emme vielä tiedä, miltä seurakunta näyttää tulevaisuudessa. Tavoitteena on kuitenkin useita eri-ilmeisiä jumalanpalveluksia viikossa. Odotan, että yhdessä pystymme tavoittamaan paljon enemmän ihmisiä suuremman moninaisuuden kautta. Koemme, että olemme epäonnistuneet, jos isompi vain nielaisee pienemmän mutta mikään ei muutu, Jukka Laamanen sanoo.

 

”Valtakunnallisilla rakenteilla oma merkityksensä”

Iisalmen cityseurakunnan ja vapaaseurakunta yhdistymisprosessi eteni pitkälti saman kaavan mukaan kuin Joensuussa, ja sielläkin toimintaa jatketaan vapaaseurakunnan nimellä. Ylivieskan cityseurakunta liittyi sellaisenaan Suomen Vapaakirkkoon pari vuotta sitten.

 

Helluntailiikkeen suuntaan fuusioita tai liittymisiä ei ole tapahtunut, vaikka useimpien cityseurakuntien perustajat ovat taustaltaan pääosin helluntailaisia ja vaikka cityseurakuntalaiset on Ristin Voiton pääkirjoituspalstaa myöten toivotettu tervetulleeksi yhteisön keskuuteen.

 

Mistä tämä johtuu?

– En tiedä. Ihmettelen sitä itsekin, Jukka Laamanen sanoo.

– Suomessa on myös paljon pieniä paikkakuntia, joissa toimii pieni helluntai- ja vapaaseurakunta. Olen miettinyt, että olisiko niidenkin aika yhdistää voimiaan.

 

Ari Urhonen näkee Ylivieskan, Iisalmen ja Joensuun fuusiot ja Vapaakirkkoon liittymiset merkkinä siitä, että pitkässä juoksussa yksinäisenä seurakuntana toimiminen ei ole helppoa.

– Näyttää siltä, että myös valtakunnallisilla rakenteilla ja näkyvyydellä on oma paikkansa.

 

Kanervalatalossa on viime talvesta asti ollut vuokralaisena myös paikallinen adventtiseurakunta. Sen kanssa fuusioitumisesta ei ole toistaiseksi keskusteltu.

 

Heikki Salmela



Jaa
Ulkopuolisen äänenä
Seurakunnan kadonnut ydin voidaan löytää rukouksessa
Olemisen taito
Näennäinen sopu vai aito yhteys?
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!